Somekohu aiheutti turvallisuushuolia: drag-dokumentin esitys peruttiin

Somekohu aiheutti turvallisuushuolia: drag-dokumentin esitys peruttiin

Kuvituskuva: Pixabay

Helsingissä järjestettävän Kulttuurikaappi-festivaalin dokumenttielokuvan näytös peruttiin raivoisan somevastaanoton johdosta. Kohun keskiössä oleva dokumenttielokuva on Kanadan yleisradion, Canadian Broadcasting Corporation CBCn, dokumentti, joka seuraa neljän dragia harrastavan lapsen matkaa kohti yhteistä esitystä.

“Dragdokumentin esitys on peruttu”

Näihin sanoihin tiivistyi Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyarin (sd) Twitteriin lähettämä viesti tänään aamupäivällä. Ilmoitus liittyi Drag Kids (2019) -dokumentin esittämiseen osana Kulttuurikaappi-festivaalia, joka juhlistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kulttuuria näytöksien ja tapahtumien muodossa. Esitettäväksi suunniteltu dokumentti oli Kanadan yleisradion tuotantoa, jota ei tiettävästi ole aiemmin esitetty Suomessa.

Virallinen syy esityksen perumiseen oli dokumentin ikärajaluokitus, jonka puuttumisen johdosta esitys jouduttiin rajoittamaan K-18 luokitukseen. Menettely on sama kaikille niille elokuville, joita ei ole vielä ehditty virallisesti luokittelemaan Suomessa, riippumatta niiden sisällöstä. Ruotsissa saman dokumentin on arvioitu soveltuvan kaiken ikäisille. Näistä huolimatta mainostetun ikärajan kuitenkin oletettiin kertovan sisällöstä ja tästä tehtyjen johtopäätösten siivittämä kohu sai festivaalien sijaintina toimivan, Helsingin kaupungin ylläpitämän Malmitalon perumaan esityksen turvallisuussyistä.

– Ikärajakysymys sekä ennakkoviestintä johtivat virheellisiin tulkintoihin, joiden vuoksi Malmitalo on saanut paljon palautetta. Koska talon henkilökunnan ja yleisön turvallisuus on meille ensisijaisen tärkeää, koimme parhaaksi perua näytöksen, Malmitalon johtaja Antti Manninen kertoo Kehrääjälle sähköpostin välityksellä.

Manninen kertoo vastauksessaan, että päätöksen ovat tehneet Helsingin kaupungin johtavissa asemissa olevat virkamiehet. Järjestäjänä tapahtumassa oleva Helsingin Gayteatteri kertoo Kehrääjälle, että se ei osallistunut päätöksentekoon, mutta hyväksyi kaupungin esityksen näytöksen perumisesta.

Harva kommentoija nähnyt dokumenttia

Festivaalin ohjelmisto, sisältäen Drag Kidsin näytöksen, oli julkaistu verkossa jo 8.3., mutta kohu dokumentista nousi vasta päiviä ennen suunniteltua ensi-iltaa. Kohun taustalla olivat syytökset lasten seksualisoinnista, jotka perustuivat sekä tahattomiin että tahallisiin väärinkäsityksiin ja tulkintoihin siitä, mitä drag on ja näistä vedettyihin oletuksiin dokumentin sisällöstä. Useat kommentoijat, kuten esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen, myönsivät kommentoivansa asiaa näkemättä dokumenttia, ennakkoluulojen ja -oletusten pohjalta. Pekkarinen totesi kommenteissaan sen olevan valitettavaa, että yhä useampi lapsi harrastaa dragia. Pekkarinen kertoo Kehrääjälle sähköpostitse pohjaavansa arvion lapsiharrastajien yleistymisestä dokumentin esittelytekstiin ja tähdentää, miksi pitää lasten osallistumista drag-harrastuksiin negatiivisena:

– Suhtaudun kriittisesti kaikkiin liikunnan ja taiteen muotoihin, jotka lähtökohtaisesti ovat aikuisviihdettä, kuten lasten kauneuskilpailuihin. Drag on saanut alkunsa aikuisten viihdemaailmasta, kuten hyvin tiedätte.

Vaikka drag on erityisen tunnettu LHBTIQA+-ravintoloiden viihdemuotona, on sen historia merkittävästi pidempi. Dragin alkupistettä on mahdotonta määritellä, sillä sukupuoliroolien rikkomista ja satirisointia on esiintynyt viihteessä läpi historian. Määritelmästä riippumatta dragin syntymän voidaan jäljittää esimerkiksi Shakespearen ajan teattereihin tai Vaudeville-teatteriin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun välille Ranskaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, kertoo yhdysvaltalainen uutismedia CBS News. Vaudeville-teattereissa esiintyi myös perheitä ja lapsia.

Pekkarinen jatkaa vastaustaan kertomalla vastustavansa liikunnan ja taiteen muotoja, joissa lapsia arvostellaan ulkonäön perusteella, kuten lasten missikisoja ja lasten bikini fitness -kisoja. Sähköpostin lopussa Pekkarinen toistaa rinnastuksen lasten missikisoihin ja lasten bikini fitness -kisoihin, joihin kertoo suhtautuvansa samalla tavalla kriittisesti kuin lasten drag-esityksiin. Dokumentissa lapsia ei kuitenkaan arvostella ulkonäön perusteella eikä tämän ole osoitettu olevan yleinen käytäntö lasten drag-harrastuksissa yleisesti. Vapaasti saatavilla olevien lähteiden perusteella lasten drag-harrastus vaikuttaisi keskittyvän esityksiin kilpailun sijaan.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä edustavan Seta ry:n puheenjohtaja Pekka Rantala kertoo Kehrääjälle olevansa pettynyt lapsiasiavaltuutetun tapaan rinnastaa drag-harrastus lasten kauneus- ja bikini fitness-kilpailuihin. Näkemysten mahdolliseksi taustaksi Rantala tarjoaa mahdollista “kapeaa ja osin virheellistä” kuvaa drag-harrastuksen sisällöistä.

– Rinnastus ei mielestäni ole erityisen onnistunut ihan jo siksikin, että harrastamisesta kilpailemiseen on matkaa. Leikkimisen, harrastamisen ja kilpailemisen lähes lajissa kuin lajissa voinee järjestää siten, että se on lapsen kehitystasolle sopivaa. Minun on vaikea nähdä samanlaisena harrastuksena lasten missikisoja ja poikaa joka pukeutuu vaikkapa viktoriaaniseen mekkoon ja meikkiin, Rantala pohtii.

Oletuksia ikärajan perusteella

Yksi seksualisointisyytösten ytimessä oleva, dokumentin kyseenalaisuudesta kertovaksi todisteeksi esitetty piirre on sen mainonnassakin esiintynyt, 18-vuoden ikäraja. Kyseinen ikäraja on kuitenkin Suomessa pakollinen niin kauan, kunnes Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI on arvioinut elokuvan, eikä siten automaattisesti kerro mitään sen sisällöstä. Ruotsissa KAVIa vastaava taho, Statens medieråd, on antanut dokumentille luokitukseksi barntillåten, soveltuu lapsille, vuonna 2021. Dokumentti on myös ikärajattomassa jakelussa Kanadan yleisradioyhtiö CBCn verkkopalvelussa. Tästä huolimatta kohua lietsovissa kommenteissa on katsottu ikärajan olevan merkki siitä, että sisältö olisi lapsille sopimatonta.

Myös lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen kiinnittää huomiota ikärajaan ulostulossaan, jossa toteaa, ettei mainosta dokumenttia koska sitä ei ole arvioitu KAVIn toimesta. Kehrääjälle antamassaan vastauksessa Pekkarinen linjaa, ettei ole ottanut kantaa ikärajaan, mutta heti tämän jälkeen toteaa, että syytä huoleen saattaa olla.

– Mielestäni ikäraja herättää ihan perustellun kysymyksen siitä, pitävätkö järjestäjät elokuvaa sopivana vai sisältääkö se sellaista materiaalia, jonka tulisi olla K-18. Mielestäni on ylipäätään kyseenalaista esittää elokuvia, joita ei ole ikäraja-arvioitu – oli se tässä tilaisuudessa tai muilla elokuvafestivaaleilla, Pekkarinen toteaa.

Valtuutettu nostaa esille myös toisen näkökulman ikärajoihin.

– Toinen asia on, että dokumenttielokuvassa esiintyvät lapset ovat iältään todella nuoria, alle 12-vuotiaita. Mielestäni on ihan hyvä kysyä, ovatko he kyenneet harkitsemaan esiintymistään tässä dokumentissa ympäri maailmaa. Tämä kysymys koskee mielestäni kaikkia dokumenttielokuvia, joissa lapset avaavat omaa yksityisyyttään ja altistuvat näin aikuisväestön arvioitaviksi.

Drag-vastaisuus globaali ilmiö, taustalla väärinkäsitys taidemuodon sisällöstä

Viimeisten vuosien aikana protestit drag-esityksiä ja -kulttuuria vastaan ovat yleistyneet erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Vastustusta esiintyy yleensä niiden joukossa, jotka vastustavat muutoinkin LHBTIQA+-oikeuksia ja -ihmisiä, mutta poikkeuksiakin on nähty. Yksi yleisimmistä vastustuksen muodoista on pyrkimys verhota vastustus lasten “suojelemiseksi” tai “puolustamiseksi”, kuten dokumentinkin kohdalla on tapahtunut. Vastustajat esittävät, että vastustus ei suuntaudu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan, vaikka usein käytännössä seuraukset kohdistuvat koko yhteisöön.

Vastustuksen ytimessä ovat syytökset seksualisoinnista, sillä drag nähdään oletusarvoisesti seksuaalisena asiana. Syytöksiä kyseenalaistaa kuitenkin esimerkiksi dragin valtavirtaistuminen, josta hyvänä esimerkkinä toimii dragin tunnetuin keulakuva, RuPaul’s Drag Race-ohjelma, jota katsotaan parhaimpaan katseluaikaan kodeissa ympäri maailman. Suomessa ohjelmaa ovat esittäneet TV5, Sub ja Ava, jonka lisäksi ohjelman versioita on katsottavissa Yle Areenassa. Setan Rantala ei myöskään näe dragin olevan itsessään seksuaalista:

– Drag-taiteen ytimessä on nimenomaan sukupuolen representaation kanssa leikittely. Olen esimerkiksi nähnyt Drag Story Hour -taltiointeja, joissa käytännössä sadun hahmoksi pukeutunut artisti lukee satukirjaa lapsille, enkä voisi kuvitella kyseistä tilannetta seksuaalisena.

Rantala näkee esimerkkejä dragista myös mediassa:

– Sukupuolen representaatiolla leikittelyllä ja dragillä on laaja ei-seksuaalinen historia valtavirtaisessa populaariviihteessä. Vaikkapa elokuva Mrs Doubtfire ja Dame Edna show tulevat nopeasti mieleen.

Dokumentin taustalla oleva Kanadan yleisradioyhtiö CBC käsitteli myös dragin soveltuvuutta lapsille dokumenttinsa julkaisun yhteydessä. CBC pyysi arviota asiasta lasten ja nuorten hoitoon erikoistuneelta psykologi Ashleigh Yulelta, jonka mukaan “ajatus siitä, että drag olisi jotenkin haitallista, on virheellistä”.

– Lapsille ja teineille kohdistetut [drag]-tapahtumat tuppaavat olemaan hyvin positiivisia – eivät hyper-seksualisoituja – ja hyvin [lapsille] sopivia. Olen osallistunut useaan tällaiseen tapahtumaan sekä kollegojeni että lasteni kanssa, Yule huomauttaa ja jatkaa:

– Lapset oikeastaan vain nauttivat esityksestä. He nauttivat kimalteesta, he nauttivat musiikista, pukeutumisesta ja tanssimisesta. Ja näillä ei oikeastaan ole sukupuolta. Ei ole mitään syytä miksi pojat tai tytöt – tai mitä tahansa sukupuolta olevat lapset – eivät nauttisi niistä.

Kehrääjä kysyi lapsiasiavaltuutetulta siitä, oliko tämä tietoinen kansainvälisestä, drag-vastaisesta liikehdinnästä, joka pyrkii leimaamaan drag-taiteen kokonaisuutena seksuaaliseksi ja käyttämään tätä hyväkseen esittämällä syytöksiä lasten seksualisoinnista.

– Olen hyvin tietoinen tästä vihanlietonnasta ja pyrin omalla ulostulollani sitä proaktiivisesti hillitsemään. Tuskin esitykseen halutaan suurta yleisöä vastustamaan jotain live-esitystä, jota ei ole edes järjestetty, Pekkarinen vastaa.

Vastauksessaan Pekkarinen viittaa spekulaatioihin siitä, että kyseessä olisi ollut paikan päällä lasten esittämä drag-esitys. Vastauksessaan Kehrääjälle Pekkarinen korostaa tämän spekulaation tyrmäämisen olleen yksi valtuutetun ulostulon tavoitteista. Setan Rantala suhtautuu skeptisesti valtuutetun lausuntoihin ja katsoo, että ne saattavat olla jopa haitallisia.

– Dragissä on kyse sukupuoleen liittyvästä ilmaisusta ja taiteesta. Kyseiset kommentit voivat vaikeuttaa drag-artistien lisäksi myös sopivaa sukupuolen representaatiota itselleen etsivien lasten ja nuorten elämää. Drag voi tarjota väylän kokeilla sukupuoliroolien rajoja. Tämä mahdollisuus toki poistuu, mikäli dragiä aletaan virheellisesti sekoittaa seksuaalisuuteen, Rantala sanoo.

Rantala näkee dokumentin aiheuttamassa kohun ja aiemmin Helsingin Oodi-kirjastossa tapahtuneen drag queen story hour -tapahtuman vastustuksen näyttäytyvän osana isompaa, kansainvälistä liikehdintää.

– Vaikea nähdä, että kyseessä olisi jotenkin sattuma. Argumentit eri maissa vaikuttavat seuraavan samoja kaavoja. Tästä johtuen on mielestäni varsin perusteltua katsoa myös mihin suuntaan kyseinen kampanjointi on kehittynyt muissa maissa. Siltä pohjalta uskaltaisin väittää, että kyse on drag-taidetta laajemmasta konservatiivisesta agendasta, jolla pyritään vastustamaan kaikkea perinteisistä sukupuolirooleista poikkeavaa toimintaa.

Setan puheenjohtaja huolissaan keskustelun kehittymisestä

Rantala kertoo Kehrääjälle, että keskusteluilmapiirin kärjistyminen on aina huolestuttavaa, mutta erityisen huolestuttavaa se on silloin, kun kärjistyminen on näin voimakasta.

– Erityisen ongelmallisesti nyt keskustelua käydään tarkoituksenhakuisesti vääristelemällä totuutta ja luomalla valheellisia mielikuvia. Esimerkiksi dokumentin ikärajasta liikkui paljon valheellista informaatiota, vaikka ikäraja perustui siihen, ettei KAVI ollut arvioinut dokumenttia. Ruotsissa dokumentin ikärajaluokitus on btl, joka vastaa Suomen S-luokitusta, eli sallittu kaiken ikäisille, Rantala muistuttaa.

Dokumentin näytöksen perumisen syyksi esitettiin ensin ikäraja-arvioinnin puuttumista, mutta Kehrääjälle järjestäjätaholta myönnettiin, että taustalla oli huoli turvallisuudesta. Päätökseen ovat siis vaikuttaneet pääasiassa reaktiot, joiden järjestäjä katsoo aiheutuneen ainakin osin epäonnistuneesta viestinnästä, ei dokumentin sisältö itsessään. Päätöksen ovat tehneet kolme Helsingin kaupungin johtavassa asemassa olevaa henkilökunnan jäsentä, festivaalin taustayhteisölle jäi kaupungin tekemän päätöksen hyväksyjän rooli. Rantala pitää erityisen huolestuttavana tarvetta pelätä turvallisuuden puolesta.

– Vastustajien joukko on pieni mutta äänekäs. Voi syntyä harhakäsitys, että sateenkaari-ihmisyyttä tai sateenkaarikulttuuria vastustaisi merkittävästi suurempi joukko. Ennen kaikkea huolestuttavana on pidettävä kehitystä, jossa ihmiset joutuvat pelkäämään turvallisuutensa puolesta. Pahimmillaan näissä ollaan hyvinkin perustavien ihmisoikeuksien, kuten sananvapauden ja fyysisen koskemattomuuden, loukkaamisen äärellä. Näitä on aina tärkeä puolustaa, Rantala linjaa.

Päätöksiä tekeville päättäjille Rantalalla on selkeä viesti:

– Ensimmäisen selkäydinreaktion sijaan pitäisi jaksaa selvittää mistä erilaisissa asioissa ja ilmiöissä oikeasti on kyse. Vastustajien tavoitteena on hiljentää ja ajaa sateenkaari-ihmisiä marginaaliin perustelemalla tätä lasten suojelemisella. Dragissa harrastuksena, pride-tapahtumissa tai tiedossa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta ei ole mitään hämäräperäistä tai lapsille vaarallista. Viranomaistoimintaan kuuluu yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen. Helsingin kaupungin ei tulisi taipua painostamisen edessä vaan pitää kiinni tästä velvoitteestaan.

Tätä uutista varten Kehrääjän toimitus on katsonut kohutun dokumentin kokonaisuudessaan. Dokumentissa esitykset ovat rinnastettavissa tanssiesityksiin sekä sivuroolissa, jolloin valokeilaan pääsevät harjoitukset sekä lasten muu elämä. Ruotsin viranomaisten asettama ikärajaluokitus vaikuttaa täten perustellulta. Artikkeli julkaistaan toimituksen nimissä aiheen ympärillä käytävän keskustelun luonteen johdosta.