Salla Simukka kirjoittaa kiiteltyjä vähemmistöhahmoja: “Itse ajattelen, että jos ja kun mulla on mahdollisuus ja kyky kirjoittaa sellaisia hahmoja kirjoihini, se on vähän niin kuin velvollisuuteni”

Kansainvälisestikin menestyneen kirjailija Salla Simukan ensimmäinen aikuisille suunnattu teos, Tästä kaikki alkaa, julkaistiin viimevuoden aikana. Kehrääjä jututti Simukkaa niin uudesta kirjasta kuin 20 vuotta täyttäneestä esikoisteoksestakin.

Tästä kaikki alkaa kertoo pariskunnasta, jonka suhde on päättymässä. Isla ja Nova ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta, mutta yöllä käydyn lopullisen erokeskustelun jälkeen tullaan tulokseen, ettei elämää enää jatketa yhdessä. Pari on muuttanut kauas muusta asutuksesta isoon omakotitaloon vain hetki sitten. Ihan kuin talon ja kaikkien yhteisten tavaroiden jakamisessa olisi muutenkin tarpeeksi haastetta, Nova saa huomata, että kaikki ei ole kohdillaan. On kuin Isla jatkaisi vain elämäänsä ja olisi unohtanut päätöksen erosta. Erikoiset tapahtumat seuraavat toisiaan, ja lukija saa pohtia, tapahtuuko kaikki oikeasti vai onko Nova sekoamassa.

Simukka kertoo, että kirjan idea lähti liikkeelle kahdesta erillisestä asiasta, joista toinen päätyi myös kirjan nimeksi:

“Ensimmäinen oli kirjan nimi: Tästä kaikki alkaa. Se oli jotenkin sellainen lause, joka alkoi pyöriä päässäni. En oikein tiennyt vielä siinä vaiheessa mihin se liittyy, mutta siinä oli selvästi joku uhkaava sävy. Sehän on lauseena sellainen, jonka voisi tulkita optimistisena ja positiivisena, mutta tiesin, että tästä pitää kirjoittaa jotain aika synkkää. Toinen asia liittyi painajaisuniin. Ajattelin, että olisi kiinnostavaa kirjoittaa painajaisia teokseen ja käsitellä niitä jollain tavalla, ja sitten ne painajaiset alkoivat kutoutua sinne kirjan sisälle.”

Muutaman kuukauden vanha kirja on ehtinyt jo kerätä palautetta lukijoilta. Palautteesta ja arvioista voidaan huomata, että osa lukijoista on lukenut kirjaa parisuhteen ja eron kautta, osa taas tarkastellen enemmän juoneen kietoutuvia kauhutarinoita. Joillekin lukijoille keskeisintä on ollut koko kirjan rakenne ja juoni kokonaisuudessaan. Myös itse kauhuelementit ovat Simukan mukaan jakaneet kirjan lukeneita. Jotkut ovat pitäneet kirjaa todella pelottavana, kun taas joidenkin mielestä kauhuelementit ovat olleet melko kevyitä. Myös kirjailijalla itsellään on näkemys teoksen pelottavuudesta:

“Olen sanonut olevani nössö kauhun kuluttajana, joten jos mä oon uskaltanut kirjottaa ton niin kyllä sen uskaltaa lukea, vaikka ajattelisi itse, ettei kauhu ole ihan se oma juttu!” Simukka nauraa.

Kuten monissa Simukan teoksissa, myös uusimmassa kirjassa on hahmoja, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöön. Sateenkaarihahmot eivät ole päätyneet kirjoihin sattumalta. “Multa tietysti monesti kysytään sitä, että miksi minulla on niin paljon sateenkaarihahmoja näissä kirjoissa. Itse ajattelen, että jos ja kun mulla on mahdollisuus ja kyky kirjoittaa sellaisia hahmoja kirjoihini se on vähän niin kuin velvollisuuteni. Tiedän, että on kuitenkin kirjoja, joista taas ei löydy yhden yhtä sateenkaarihahmoa, niin tavallaan mulla niitä pitää sitten niissä kirjoissa olla. Varmaan vieläkin on niin, että opetus kouluissa tai mitä kotona ja mediassa puhutaan ei ole niin monipuolista kuin mitä se voisi olla. Sen takia on hyvä, jos kirjallisuuden kautta pystyy löytämään sellaisia asioita jotka saavat ajattelemaan uudella tavalla ja mahdollisesti tunnistamaan sieltä jotain joko itsestään tai ympäristöstään.”

Simukan esikoisteoksen, Kun enkelit katsovat muualle, ilmestymisestä tuli viime vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Kirjassa kuvataan kahta lukiota käyvää tyttöä, jotka rakastuvat toisiinsa. Jotain hahmojen tärkeydestä kertoo se, että Simukka saa kirjasta palautetta edelleen. Esikoisteos on voinut olla monelle lukijalle ensimmäinen kirja, jossa on oikeasti kuvattu kahden tytön välistä rakkautta. Kirja syntyikin tarpeesta kuvata ympäröivää maailmaa realistisesti: “Kirjoittaessani ensimmäistä kirjaani musta tuntui, että nuortenkirjallisuus ei kuvastanut oikeasti sitä maailmaa minkä mä näin ympärilläni ja minkä mä itse tunsin ja tiesin. Mulla oli sellainen olo, että eihän tämä ole realistista, jos täältä puuttuu kaikki vähemmistöhahmot.”

“Kun varsinkaan nuorille ei ollut kirjoitettu tyttöjen välisestä rakkaudesta niin tuntui, että kaikki tavallaan halusivat löytää itsensä siitä kirjasta. Oli sellainen olo, että ei tämä voi vaan mitenkään tarjota jokaiselle sitä peilipintaa, jota he haluaisivat, koska tässä on nyt vain kaksi objektiivista henkilöä, jotka ovat sellaisia kuin ne ovat.”

Vähemmistöhahmojen puuttuminen kirjallisuudesta herätti innostuksen ja kiitollisuuden lisäksi myös palautetta erilaisten hahmojen tarpeesta. Yksittäisten henkilöhahmojen kohdalle muodostui paine representaatiosta: “Kun varsinkaan nuorille ei ollut kirjoitettu tyttöjen välisestä rakkaudesta niin tuntui, että kaikki tavallaan halusivat löytää itsensä siitä kirjasta. Oli sellainen olo, että ei tämä voi vaan mitenkään tarjota jokaiselle sitä peilipintaa, jota he haluaisivat, koska tässä on nyt vain kaksi objektiivista henkilöä, jotka ovat sellaisia kuin ne ovat. Ja sitten taas maailmassa on tuhansia ihmisiä, jotka ovat ihan erilaisia. Sen takia olisi tosi kiva, että meillä olisi tosi monipuolisia ja moninaisia hahmoja kirjoissa niin, että jokaiselle lukijalle löytyisi joku kirja josta löytyisi just se hahmo joka puhuttelee.”

Simukka on ollut vähemmistöhahmojen kuvauksessaan edelläkävijä etenkin kotimaisessa kirjallisuudessa. Sateenkaarevien hahmojen yleistymisen aikuisten kirjallisuudessa Simukka arvelee kasvaneen ehkä vasta viimeisimmän viiden vuoden aikana. Edelläkävijyydellä on myös lieveilmiönsä: “Tietenkin tämä tuottaa tavallaan sen tietyn haasteen siinä, että ne kirjat ovat tietenkin kuvanneet myös tavallaan sitä omaa aikaansa ja sitä, mitkä ovat olleet esimerkiksi käsitykset tai termit siihen aikaan. Kun hyvin tiedetään, että kielen käyttö ja se minkälaista sanastoa käytetään muuttuu niin nopeasti,  olen joskus miettinyt joidenkin vanhojen kirjojen kohdalla sitä, että toivottavasti lukija toivottavasti myös ymmärtää sen, että kirja on esimerkiksi kymmenen tai kaksikymmentä vuotta vanha. Jos siellä tulee jotain sellaista vastaan josta ajattelee, että ei tätä tänä päivänä sanottaisi tai kirjoitettaisi tällä tavalla, niin se on ihan oikea huomio. Kyse on juuri siitä, että kaikki ne kirjat ovat kuitenkin oman aikansa lapsia, ja en ole halunnut niitä toisaalta lähteä jälkikäteen muuttelemaan, vaikka jostain otettaisiin uusintapainos. Mä ajattelen, että niissä on myös sitä ajankuvaa, kun niissä käytetään juuri sen ajan sanastoa ja ilmapiiri on se mikä on ollut silloin.”

Korjaus 16.4.2023 kello 14.00: Korjattu Simukan esikoisteoksen Kun enkelit katsovat muualle ilmestymisvuosi.