Puhutaanko hetki naisista pitävien naisten kohtaamasta seksuaalisesta ahdistelusta?

Kuvitus: Kim Kivelä

Kolumnissa toinen Kehrääjän päätoimittajista pohtii seksuaalista ahdistelua ja väkivaltaa seksuaalivähemmistöön kuuluvien naisten (ja naisoletettujen) kohdalla.

#metoo-keskustelu on keskittynyt laajalti miesten tekemään seksuaaliseen ahdisteluun ja väkivaltaan, jossa uhreina on yleensä ollut naisia. On tärkeää, että asiasta puhuu mahdollisimman moni, ja on todella hienoa, että monet ahdistelijamiehet ovatkin joutuneet vastuuseen teoistaan. Myös keskustelu raiskauksen määrittelemisestä suostumuksen käsitteen kautta on pyörinyt nähdäkseni pitkälti heteronormatiivisuuden ympärillä.

Seksuaalirikoksissa niin tekijänä kuin uhreina on naisia, jotka pitävät naisista. Lisäksi miehet saattavat ahdistella naisia (tai naiseksi olettamiaan henkilöitä) sillä perusteella, että nämä ovat lesboja tai heitä luullaan lesboiksi. Haluaisin tuoda keskusteluun mukaan omia kokemuksiani, jotka keskittyvät pääosin aikaan, kun en ollut tullut vielä kaapista ulos muunsukupuolisena ja määrittelin itseni lesboksi, koska olin kokenut kiinnostusta ainoastaan naisia kohtaan.

Naisparit eivät ole olemassa miehiä varten

Ensimmäisenä nostan esille naispareihin kohdistuvan seksualisoinnin, eli sen, miten jotkin miehet ovat ilmeisesti katselleet liikaa lesbopornoa (joka on muuten usein nimenomaan heteromiehille tehty), ja olettavat sitten, että kaikki kadulla tai baarissa kohtaamansa (oletetut) naisparit ovat siellä ainoastaan miesten iloksi. 

Olen kävellyt käsi kädessä ystäväni kanssa kaupungin keskustassa bussipysäkille ja miesjoukkio on pysäyttänyt meidät ja kysynyt, voisimmeko suudella toisiamme. 

Olen suudellut tyttöystävääni festareilla ja humalainen mies on tullut kysymään “voinko tulla siihen väliin kun te pussaatte”. 

Olen istunut baarissa juttelemassa toisen ystäväni kanssa, kun täysin tuntematon mies on istuutunut lupaa kysymättä pöytäämme, ja töksäyttänyt “katselin teitä kauempaa, oletteko lesboja?”.

Olen viettänyt aikaa yläkouluikäisenä samaa sukupuolta olevan kaverini kanssa Omegle-videochatissa, jossa tarkoitus on tutustua tuntemattomiin ihmisiin, ja meitä on pyydetty siellä suutelemaan ja koskettelemaan toisiamme.

Ja kyllä, kaikki edellä mainitsemani tapaukset ovat seksuaalista häirintää ja siis asiatonta, ei-toivottua käytöstä. Naiset eivät yllättäen ole parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa keskenään sen takia, että siitä olisi iloa miehille, ja yllättäen myös suuri osa naispareista ei etsi seksiseuraa miehistä. Kuinka moni miehen kanssa seurusteleva nainen joutuu kumppaniaan julkisella paikalla suudellessaan pelkäämään, että tilanteeseen saapuu ahdistelija?

“Puu ei kaadu jos sitä ei oo kukaan kuulemassa / Voiko lesbot tyydyttää toisensa ku jäbä ei oo sitä todistamassa”

Adikian kappale Wuornos (2018)

Eräs mielenkiintoinen tapaus on myös se, kun olin juuri 18 vuotta täytettyäni baarissa kaverieni kanssa, ja seuruettamme lähestyi meitä selvästi vanhempi mies. Hän kysyi ystävällisesti, saako istua, ja sai luvan. Ensin keskustelu vaikutti todellakin siltä, että hän oli vain etsimässä juttuseuraa, mutta pian hän alkoi flirttailla minulle ja kysellä, saisiko tarjota juoman. Vastasin “ei kiitos, en ole valitettavasti kiinnostunut miehistä”, ja hänen vastauksensa tähän oli “olenkin aina halunnut kokeilla lesboa”. 

Eräs naispuolinen ystäväni kertoi entisestä poikaystävästään, joka oli innostunut kuullessaan, että ystäväni on biseksuaali. Syy tähän innostumiseen oli se, että poikaystävä halusi päästä harrastamaan seksiä kahden naisen kanssa yhtä aikaa, koska se olisi hänestä kiihottavaa. Varmaan on selvää, miksi tästä henkilöstä tuli eksä, ja että kolmenkimppaa ei koskaan harrastettu.

Seksuaalinen ahdistelija ei ole aina mies

Myös wlw- eli women loving women-yhteisön sisällä tapahtuu seksuaalista häirintää, ahdistelua ja väkivaltaa. On tapahtunut sellaista, että toinen nainen on suudellut minua väkisin, puristanut takapuolesta tai hipelöinyt rintoja ilman lupaa. Suostumuksen kysyminen koskee ihan kaikkien seksuaalisten suuntautumisten ja sukupuolten edustajia, ja ilman lupaa toiseen ihmiseen ei saa koskea – tämän toki pitäisi olla sanomattakin selvää, mutta ei se aina ole.

Ahdistelija tai seksuaalisen väkivallan tekijä voi olla nainen (tai minkä tahansa muun sukupuolen edustaja), ja seksuaalista väkivaltaa voi tapahtua kahden naisen välisessä parisuhteessa niin kuin myös kaikissa muissakin parisuhteissa. Jos suostumuksen antaa painostuksen tai uhkailun alaisena, kuten minulle kävi usein erään entisen tyttöystäväni kanssa, ei se ole silloin oikea suostumus. Toivoisin, että seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta käytävä keskustelu laajenisi ottamaan huomioon seksuaalivähemmistöjen edustajien kokemuksia entistäkin monipuolisemmin.