Peliarvostelu: Cyberpunk 2077 yritti tuoda transnäkyvyyttä valtavirran peleihin
Kuvakaappaus Cyberpunk 2077 -pelistä.
Kehrääjän toimittaja keskittyy analysoimaan CD Projekt Redin peliä siitä näkökulmasta, miten peli kuvaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Vuoteen 2077 sijoittuva Cyberpunk on lopulta kovin cisheteronormatiivinen tulevaisuuskuvaus, eikä se lunasta lupauksiaan transinklusiivisuudesta.
Cyberpunk 2077 oli vuosia tekeillä ja mainosti itseään traileri toisensa jälkeen niin vallankumouksellisena omassa kategoriassaan, että kuluttajien odotukset nousivat vähintäänkin stratosfääriin. Kun peli viimein vuoden 2020 lopulla julkaistiin, vastaanotto ei kumminkaan ollut lämpimin. Cyberpunk 2077 keräsi lyhyessä ajassa kritiikkiä rikkinäisyydellään etenkin konsolipelaajien keskuudessa. Siinä missä PC-pelaajille Cyberpunkin bugit olivat lähinnä visuaalisia, etenkin edellisen sukupolven PlayStationin omistajille – joihin allekirjoittanutkin kuuluu – peli osoittautui lähinnä karvaaksi pettymykseksi julkaisuhetkellä.
LHBTQIA-yhteisönkin keskuudessa meteliä nostattanut ja odotettu julkaisu vedettiin pois kaupoista ensimmäisten viikkojen aikana. Julkaisuhetkestä eteenpäin julkaisija CD Projekt Red vannoi korjaavansa virheitään ja onkin sittemmin pyrkinyt parantamaan pelattavuutta ja korjaamaan keskeneräiseksi jätettyjä elementtejä päivitys toisensa jälkeen. Huhtikuuhun 2021 mennessä Cyberpunk 2077 oli nähnyt kaksi isoa päivitystä ja pelin saattoi todeta pelattavaksi konsolillakin.
Nyt Kehrääjän kysymys kuuluukin; mitä uutta Cyberpunk 2077 tuo pelaajille sateenkaaren alla? Entä ovatko tarina tai pelin ihmissuhteet kokemisen arvoisia? Kirjoittaja on pelannut peliä päälle sata tuntia, mukaan lukien kaikki sivujuonet ja useamman loppuratkaisun.
Aloitetaan hahmonluonnista. Mahdollisuus luoda mies- tai naishahmo genitaaleista riippumatta paljastuu heti alkuunsa pakotetuksi yritykseksi osoittaa transinklusiivisuutta, sillä pelaajan hahmon, V:n sukupuoli-identiteetin määrittäväksi tekijäksi osoittautuukin ääni. Valittu ääni myös määrittää ensisijaisesti, kenen kanssa pelaajan on mahdollisuus edetä romanttiseen suhteeseen. Monille transihmisille ääni ja sen mukaan sukupuolittaminen tuottaa marginaalisesti enemmän dysforiaa kuin genitaalit, joten hahmonluominen ei lopulta eroakaan muista RPG:istä sen suuremmin. Aidosti transinklusiivisessa pelissä hahmon identiteetti pitäisi olla pelaajan määritettävissä.
Iso miinus tulee myös siitä, ettei hahmon vartalotyyppiä voi juurikaan muokata; feminiininen hahmo on tiimalasi ja maskuliininen atleettinen adonis. Mahdollisuus revitellä kirjavilla hiuksilla, lävistyksillä ja tatuoinneilla on sentään bonusta, vaikka senkään ei kuuluisi olla kovin ihmeellistä enää vuonna 2021. Cyberpunkin lopullista hahmonluontia myös yksinkertaistettiin alkuperäisestä, jossa esimerkiksi taustatarinaan ja tatuointien sommitteluun oli mahdollista vaikuttaa enemmän.
CD Projekt Redin mainoksessa nähtiin kesäkuussa 2019 pelinsisäinen Mix it up! -juliste, jossa komeili naisoletettu valtavan peniksen kanssa, joten hahmonluonnin transihmisiä fetisoiva luonne ei toisaalta tule yllätyksenä. Muun muassa Polygon kirjoitti kyseisestä mainoksesta. Toisesta näkökulmasta, prosessissa pidemmälle edenneelle Cyberpunkin tarjoama mahdollisuus luoda hahmo kummilla genitaaleilla vaan voi tuntua omalla tavallaan euforiselta. Käänteisesti, Cyberpunkia voisi myös hyödyntää simulaationa väärinsukupuolittamisesta äänen perusteella, sillä kuten aiemmin mainittu, muut hahmot sukupuolittavat V:n äänen perusteella ulkonäöstä riippumatta.
Siltikään V:tä ei pelissä itsessään koskaan nähdä ilman alusvaatteita ja seksikohtaustenkin aikana V:n yksityisalueet jäävät näkemättä pelin graafisuudesta huolimatta, eli kuten arvata saattaa, genitaalit ovat lähinnä kosmeettinen lisä, josta lähinnä pelaaja itse on tietoinen.
Sen missä Cyberpunk 2077 floppaa hahmonluonnin suhteen, se onneksi korvaa mukaansatempaavalla tarinalla. Pelin keskiössä on futuristinen kaupunki Night City, jonka toiminnantäyteisille kaduille ja laitamille Cyberpunkin tapahtumat sijoittuvat. Pelaaja on V, palkkasoturi, jonka tavoitteena on nousta Night Cityn legendaksi, mutta kaikki ei menekään aivan nappiin. Menossa V:n kuvioissa on tietenkin pelin keulakuva Keanu Reevesin ääninäyttelemä Johnny Silverhand, kapinallinen rocklegenda ja viiden tähden kusipää.
Pelin aikana pelaaja tapaa monenlaisia kiinnostavia hahmoja, joista neljän kanssa V:llä on mahdollisuus romanttiseen suhteeseen. Lisäksi joukossa on kourallinen hahmoja, joiden kanssa V voi harrastaa seksiä. Nämä ovat kumminkin maksullisia joytoy-npc:itä lukuunottamatta kertaluontoisia.
Sekä nais-V:lle (naisen ääni ja mitkä tahansa genitaalit), että mies-V:lle (miehen ääni ja mitkä tahansa genitaalit) löytyy kummallekin kaksi kandidaattia romanssiin, yksi samaa sukupuolta ja yksi vastakkaista. Kaikki kumppaniehdokkaat tulevat pelissä vastaan suuremman roolin sivuhahmoina, joilla on jokaisella oma tarinansa ja tehtäväketjunsa. Osa näistä jää helposti huomaamatta, mutta jokaisen tarina on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Positiivista on, että näistä hahmoista yksikään ei välitä V:n genitaaleista h-hetkellä, mutta pelin homoseksuaaliset hahmot vaativat V:ltä kukin tahoillaan seksuaalisuuttaan vastaavat binääriset vartalot ja äänet, siinä missä heteroromanssien kandidaateille vain vartalolla oli väliä ja ääni taas ei merkinnyt.
Tästä voi päätellä, että pelintekijät eivät itsekään ole ajatelleet genitaaleja kosmeettista bonusta kummempana, mutta ajatus siitä, että hahmot eivät vain yksinkertaisesti välitä genitaaleista, on sentään positiivinen. Ikävä kyllä tällä ei lopulta ole merkitystä, sillä koko Night City on koodattu binääriseksi ja perinteisiä stereotypioita noudattavaksi tyypillisistä miehen ja naisen silhueteista mainoksissa seksikohtauksiin. Juuri niin, Cyberpunk 2077 sivuuttaa transmiesten ja -naisten genitaalit seksikohtauksissa, jotka on selkeästi koodattu tiettyjen genitaalien mukaisesti. Vaikka miehistä kiinnostunut naishahmo ei välitäkään V:n seksuaalisesta anatomiasta, näiden hahmojen välinen seksuaalinen kanssakäyminen on animoitu kuvaamaan, että V:llä olisi penis. Ymmärrettävästi kohtausten muokkaamiseen genitaaleista riippuen olisi mennyt huomattavasti lisää aikaa, mutta onhan se harmi ottaen huomioon, kuinka paljon CDPR aihetta ennen pelin julkaisua rummutti.
Cyberpunk ei rajoita seurustelua vain yhteen kumppaniin. Pelaaja voi siis yhdellä läpipeluulla halutessaan kokea kummatkin mahdollisista romansseistaan ja vasta pelin lopussa valita, kumman haluaa osaksi tarinan epilogia. Kumppanit eivät kumminkaan tapaa toisiaan koskaan, eivätkä saa koskaan tietää V:n deittailevan muitakin. Cyberpunk ei totea juuta tai jaata monogamisuudesta tai polyamorisuudesta, joten on todennäköistä, etteivät kehittäjät ole asiaa edes miettineet, ja tämäkin on jätetty pelaajan mielikuvituksen varaan.
Pelissä esiintyvien hahmojen joukossa on ainoastaan yksi selkeä transhahmo, jonka transtausta kerrotaan realistisesti. Hahmon tarina ei keskity sen ympärille, että hänellä sattuu olemaan transtausta. Myös hahmon ääninäyttelijä itse on transnainen. Hahmon autossa on myös kuva translipusta, mikä oli söpö yksityiskohta, mutta transpositiivisuudella Cyberpunk 2077 ei loista. Valtaosa Night Citystä on hetero- ja cisnormatiivista ja kaduilla transihmisiä ei nähdä kuin transvartaloita fetisoivissa julisteissa.
Osa romanssille valmiista hahmoista johtaa V:tä myös helposti harhaan. Jos mies-V:nä yrittää pussata hahmoa, joka on kirjoitettu heteromieheksi, saa V tylyt, jopa homofobiset pakit. Paikoittain reaktiot ovat hyvin realistisia ja itse en pannut pahakseni yhdenkään hahmon mieltymyksiä. Harmillista oli lähinnä huomata laiska kirjoittaminen, sillä samat kohtaukset toteutuvat kummallakin sukupuolella ja vasta romanssiin johtavilla hetkillä voi saada pakit, siinä missä pelin homoseksuaalisiksi kirjoitetut hahmot tekevät selväksi, että toinen sukupuoli ei kiinnosta.
On sanomattakin selvää, että indiepelit johtavat edelleen peleissä esiintyvän transpresentaation kanssa ja nähtäväksi jää, milloin seuraava valtavirran peli pyrkii siihen, missä CDPR lopulta epäonnistui. Cyberpunk 2077 ei lunastanut lupauksiaan LHBTQIA-yhteisölle, mutta pelinä yleisesti – etenkin päivitysten myötä – se on ehdottomasti onnistunut ja tarjoaa paljon toimintaa, tekemistä ja näkemistä, mukaansatempaavan tarinan ja ääniraidan, sekä moraalisesti mielenkiintoisia kysymyksiä.
