Pelejä meiltä meille – haastattelussa Avery Alder

Kuva: Petteri Pesonen/Ropecon media

Ropeconin kunniavieras Avery Alder on työskennellyt roolipelien parissa viimeiset 16 vuotta. Peleissään hän käsittelee queer-teemoja, yhteisöjä, yhteistyötä ja kehodysforiaa. Kehrääjän kulttuurin vastuutoimittaja Aasa haastatteli Alderia Ropeconissa. 

Toinen roolipelitapahtuma Ropeconin kunniavieraista tänä vuonna oli transsukupuolinen roolipelisuunnittelija Avery Alder. Alder kotoisin Sinixt -territoriosta Brittiläisessä Kolumbiassa. Kuudentoista vuoden ajan Alder on julkaissut erilaisia roolipelejä itsenäisesti, ja myös konsultoinut ja tehnyt yhteistyötä muiden kanssa. Suomessa Alder on nyt ensimmäistä kertaa. 

“Olen ollut Tanskassa pelitapahtumassa vieraana, mutta Suomi on minulle uusi paikka. Olen nauttinut paljon Helsingissä olemisesta ja odotan innolla Ropeconia”, kertoo Alder.

Queer-teemat ovat vahvasti läsnä Adlerin töissä roolipelien parissa. Hänen ensimmäinen pelinsä, vuonna 2006 julkaistu Perfect, käsitteli ulkopuolisuutta niin sanotussa täydellisessä yhteisössä. Samanlaiset ideat yhteisöistä, yksinäisyydestä ja erilaisuudesta ovat sittemmin olleet kiinteä osa Alderin pelejä. Alderin mukaan roolipelit ovat juuri sopivia queer-teemojen käsittelyyn.

“Roolipelit ovat mediamuotona erinomaisia tähän tarkoitukseen. Jos katsomme vaikka elokuvateollisuutta, jossa laitetaan miljoonia dollareita tuotantoon, niin ei sitä aleta riskeeraamaan vähemmistöjen representaatioilla, jos tekijät eivät ole aivan varmoja että saavat rahansa takaisin. Riski on niin iso, että yleensä se teollisuus palvelee vain alinta yhteistä nimittäjää. Tämä on elokuvateollisuuden ekonominen todellisuus,” sanoo Alder. 

“Roolipelit sen sijaan voivat olla pieniä ja henkilökohtaisia, ne voivat käsitellä queer-teemojen lisäksi myös sellaisia asioita kuin transitiota, vammaisuutta – henkilökohtaisten teemojen risteyksiä, joiden ei tarvitse palvella miljoonayleisöjä. Roolipelien ei tarvitse tehdä rahaa. Se rohkaisee monipuoliseen representaatioon. Roolipelit ovat taidemuotona rakentuneet itseilmaisun ympärille, ja se on tila jossa voit sanoa kuka sinä olet turvallisesti.”

Alderin pelit ovat hyvin henkilökohtaisia. Ropeconissa pitämissä puheenvuoroissaan Alder kertoi peliensä historiasta ja niiden taustoista. Näihin kuului esimerkiksi Monsterhearts (2012), jossa pelataan teini-ikäistä hirviötä, jossa metafora erilaisuudesta ja ulkopuolisuudesta yhdistyy Buffy Vampyyrintappajan tai Noitapiirin kaltaisiin hahmoihin. A Place To Fuck Each Other on puolestaan peli lesbojen suhdesotkuista ja yhteisöjen koosta. Pelikokoelma Variations On Your Body taasen sisältää joukon yksin pelattavia pelejä, joista monet käsittelevät kehodysforiaa. Alder teki nämä kaikki pelit ennen kuin tajusi olevansa transnainen. 

Viikonloppuna Ropeconissa Alder pelautti peliään Dream Askew, jossa käsitellään yhteiskunnan romahdusta ja queer-yhteisön selviytymistä. Peli keskittyy queer-teemojen lisäksi  vahvasti yhteisöihin, niiden ylläpitämiseen ja vaaroihin joita yhteisöt voivat kohdata. Tämä on myös toistuva teema Alderin peleissä. 

“Yhteiskuntamme on hyvin keskittynyt kertomaan tarinoita yksilöistä, yksittäisistä sankareista, niin sanotusta ‘historian suurmiehistä’, ja minä vastustan tätä tapaa tulkita historiaa. Minua kiinnostaa paljon enemmän tutkia suhteita ja sitä mitä tapahtuu taustalla. Yhteisöt on sidottu tiukasti kiinni queer-identiteettiin. Kun tulemme ulos, kun nousemme ylös omina itsenämme, me joudumme usein ulos yhteiskunnasta. Syrjäytyminen, homofobia ja transfobia ovat vaaroja joille altistamme itsemme kun tulemme ulos kaapista. Tämä tekee yhteisöstä tarvittavan ja tärkeän resurssin selviytymiseen ja kukoistamiseen. Kun ajattelin mitä on olla queer, yhteisö on aina osa sitä.”

Alder kertoi puheessaan Ropeconissa, miten hän tunsi itsensä yksinäiseksi usein tehdessään näitä pelejä. Nykyään queer-roolipeliskenen tilanne ja näkyvyys on erilainen. 

“Olemme nähneet viimeisen viiden vuoden aikana suurta kasvua roolipelien queer- sisällössä, varsinkin itsenäisten tekijöiden ansiosta. Olemme nähneet monia hyvin henkilökohtaisia ja pieniä töitä, ja niiden ansiosta tämä on myös valunut valtavirtaan. Evil Hat Gamesin peli Thirsty Sword Lesbians on tästä hyvä esimerkki, se on todella näkyvä peli ja oli ensimmäinen roolipeli joka on voittanut Hugo-palkinnon.”

Tulevaisuudessa Alder haluaisi nähdä kuitenkin pelejä vielä laajemmalta osalta tekijöitä. 

“Monet suosioon ja parempaan näkyvyyteen päässeet queer-roolipelit ovat tulleet joko Pohjois-Amerikasta tai Euroopasta. Muuallakin on huikeita queer-roolipelisuunnittelijoita, ja toivon että myös heidän äänensä pääsisi kuuluviin. Esimerkiksi Rae Nedjadi ja muut RPGSEA- yhteisössä Kaakkois-Aasiassa ovat tehneet todella hienoja ja mielenkiintoisia pelejä. Toivon, että hekin saavat isomman alustan että voimme nähdä heidän ja muiden tekemiä roolipelejä enemmän.”

Alderin peleihin ja työpajoihin voi tutusua osoitteessa https://buriedwithoutceremony.com/