Millaista on binäärin ulkopuolella? – Kysymyksiä ja vastauksia muunsukupuolisuudesta

12.-18. heinäkuuta vietetään Non-Binary Awareness Weekia, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa muunsukupuolisuudesta. Kehrääjän muunsukupuoliset toimittajat vastasivat lukijoiden kysymyksiin.

Onko ei-binäärisyydellä ja muunsukupuolisuudella jotain eroa vai ovatko ne synonyymeja?

Englannin kielessä muunsukupuolisuudesta käytetään termiä non-binary, joka viittaa siihen, että henkilö ei samastu yksiselitteisesti kumpaankaan kaksijakoisen eli binäärisen sukupuolijärjestelmän vaihtoehtoon (eli hän ei ole mies eikä nainen). Tietääkseni suomen kielessä muunsukupuolinen tarkoittaa täysin samaa asiaa, eli termin alle kuuluvat kaikki muut sukupuolet kuin mies ja nainen. Esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjassa ei ole sanaa ei-binäärinen, mutta muunsukupuolinen sieltä löytyy; lienee kysymys siitä, että on haluttu keksiä suomen kieleen paremmin sopiva sana englannista lainatun termin sijasta. (Lyyra)

Jotkut kokevat termin ei-binäärinen itselleen sopivammaksi, sillä se kertoo yksiselitteisesti, että henkilö on binäärisen sukupuolijärjestelmän ulkopuolella. Lisäksi muu-etuliite voi tuntua toiseuttavalta. (Timja)

Mitä tehdä jos oma sukupuoli on hukassa ja se aiheuttaa ahdistusta?

Kannattaa muistaa, että määrittelyn kanssa ei ole mikään kiire. Kulttuurin tiukat sukupuolinormit voivat aiheuttaa ahdistusta niin cis- kuin transsukupuolisillekin ihmisille, eikä kukaan ulkopuolinen voi sanoa, mistä ahdistus johtuu. Tärkeintä on mennä se edellä, mikä tuntuu itsestä hyvältä, ja tutkia rauhassa omia fiiliksiä. Laatikot ja määrittelyt seuraavat perässä, jos ovat seuratakseen.

Sukupuoli voi aiheuttaa ahdistusta monesta eri syystä, ja on hyvä tutustua erilaisiin kokemuksiin ja tapoihin sanoittaa asioita. Toisaalta kannattaa myös muistaa, että sukupuoli on monimutkainen ilmiö, jota ei kaikkien kohdalla välttämättä voikaan tyhjentävästi ja lopullisesti määritellä. Tärkeää on löytää käytännön elämässä olemisen, pukeutumisen ja itsensä toteuttamisen tapoja, jotka tuntuvat mukavilta, eikä niitä tarvitse perustella termeillä tai identiteeteillä. Esimerkiksi transnaisella, mieheksi syntymässä määritellyllä muunsukupuolisella ja cismiehellä on kaikilla yhtäläinen oikeus ilmaista itseään yhteiskunnan sukupuolinormeista poikkeavilla tavoilla, jotka voivat olla ulkoa katsottuna keskenään hyvin samanlaisia erilaisista identiteeteistä huolimatta. (Kajo)

Toisaalta monet saavat myös helpotusta ahdistukseensa siitä, kun sukupuolta paremmin kuvaava sana vihdoin löytyy. Tämän takia on myös luotu erilaisia tarkemmin sukupuolta määritteleviä termejä, kuten bigender (henkilö on sekä mies että nainen) tai genderfluid (sukupuoli on liukuva ja vaihteleva). Osa ihmisistä käyttää tämänkaltaisia termejä ja osa ei. (Lyyra)

Sukupuoliroolit voivat tuntua ahdistavilta siksikin, ettei kulttuurissamme ole ollut tai ole riittävästi representaatiota muista kuin binäärisistä sukupuolista – jotka nekin ovat todella ahtaita ja normitettuja. Vertaistuesta voi saada apua erilaisiin sukupuolen tai sukupuolettomuuden kokemuksiin. Jokainen päättää silti itse, miten haluaa tulla määritellyksi, mitä pronomineja haluaa itsestään käytettävän ja miten ilmentää itselleen sopivaa sukupuolta tai sukupuolettomuutta. (Timja)

Mistä voi tietää olevansa muunsukupuolinen? 

Tähän ei ole mitään varsinaista yksi-koko-sopii-kaikille tapaa vastata. Ei ole mahdollista määritellä listaa kriteereistä, jotka täytyy täyttää, että voi 100% tietää olevansa muunsukupuolinen. Omalla kohdallani sosiaalinen dysforia esiintyy niin, että koen ahdistusta, kun minut sukupuolitetaan binäärisesti. Samaan aikaan tiedostan, että sekä miehet että naiset voivat olla millaisia tahansa, pukeutua miten haluavat ja elää niin kuin haluavat ilman, että heidän sukupuoltaan kyseenalaistetaan. Mitään sukupuolta ei pitäisi ahtaa tiettyyn lokeroon, eli muunsukupuolisuuteni ei johdu siitä, että esimerkiksi vierastaisin naisen tai miehen yhteiskunnallisia “rooleja” tai “normeja”. Kehodysforiakaan ei kerro koko totuutta; naiset voivat inhota rintojaan ja olla silti naisia. Omalla kohdallani rintoihin liittyy ahdistus siitä, että niiden johdosta minut väärinsukupuolitetaan. (Angel)

Voiko ihminen olla täysin sukupuoleton?

Voi, jokainen saa määritellä itse identiteettinsä. (Timja)

Jos vaikka on määritetty naiseksi, mutta ei koe itse olevansa nainen, mutta ei koe olevansa myöskään mies eikä muunsukupuolinenkaan, vaan ehkä pikemminkin sukupuoleton, niin onko se kuitenkin muunsukupuolinen?

Muunsukupuolinen on tarkalleen ottaen yläkäsite, jonka alle mahtuu monenlaisia tarkempia termejä. Yksi näistä tarkemmista termeistä on sukupuoleton, englanniksi agender (englanninkielistä termiä käytetään usein myös suomenkielisissä teksteissä). 

Kaikkien muunsukupuolisten sukupuolikäsitys ei välttämättä ole ollenkaan sama; joku saattaa asemoida itsensä janalle naisen ja miehen väliin, toisella ei ole ollenkaan sukupuolta, kolmannen sukupuoli on selkeästi olemassa, mutta kokonaan mies-nainen -jaon ulkopuolella. 

Itsemäärittelyoikeuteen kuuluu myös se, että jos on sukupuoleton/agender, mutta ei syystä tai toisesta samaistu muunsukupuolinen-termiin, voi itseään kutsua ainoastaan sukupuolettomaksi. Toisaalta itseä ei tarvitse määritellä ollenkaan, mutta jos haluaa kuitenkin ilmaista, että ei samastu syntymässä määriteltyyn sukupuoleen, voi sanoa olevansa ei-cis tai trans sen kummemmin asiaa avaamatta. (Lyyra)

Miten tulla turvallisinta reittiä ei-binäärikaapista ulos?

Ensisijaisesti tärkeintä on se, että koet olosi turvalliseksi niiden ihmisten seurassa, joille suunnittelet tulevasi kaapista ulos, ja tiedät, että kaapista ulostulo heille on sinulle turvallista. On realistista odottaa, että kaikki eivät tiedä mitä muunsukupuolisuus tarkoittaa, joten kannattaa olla valmis selittämään termiä auki. Tärkeintä on ilmaista se, miten toivot heidän sinua kutsuvan, mikäli esimerkiksi vaihdat nimesi, ja millaisia sanoja toivot jatkossa käytettävän itsestäsi (onko esim tyttö-/poikaystävä ok, vai haluatko tulla kutsutuksi kumppaniksi?). On hyvä kertoa miltä sinusta itsestäsi tuntuu ja miksi väärinsukupuolittaminen tuntuu pahalta. Kaapista ei tarvitse tulla ulos puhumalla, mikäli se ei tunnu itsestä luontevalta. Voi olla helpompaa muotoilla ajatuksesi tekstiksi ja antaa henkilö(i)lle aikaa asian prosessointiin. Näin vältytään myös mahdollisesti tuhoisilta impulsiivisilta tokaisuilta. Kirje tai tekstiviesti voivat olla hyviä tapoja tähän. (Angel ja Elia)

Voiko muunsukupuolinen olla lesbo tai homo?

Voi. Esimerkiksi lesbohistoria on täynnä naiseksi syntymässä määriteltyjä ihmisiä, joilla on ollut monimutkainen suhde sukupuoleensa tai jotka ovat määritelleet itsensä sekä sukupuolibinäärin ulkopuolisiksi että lesboiksi. Leslie Feinberg on yksi tunnetuimpia esimerkkejä – hän oli syntymässä naiseksi määritelty aktivisti ja kirjailija, joka kuvasi itseään mm. termeillä “butch lesbian”, “transgender” ja “female” ja käytti muutaman vuoden ajan testosteronia. Hän halusi itsestään puhuttavan pronomineilla zie/hir ja she/her. Feinbergin kuuluisa romaani Stone Butch Blues käsittelee lesbouden ja sukupuoliristiriidan yhteenkietoutuneisuutta. (Kajo)

Voi, jos muunsukupuolinen itse niin kokee. Käyttämämme termit seksuaaliselle suuntautumiselle ovat sikäli ongelmallisia, että ne eivät sinänsä tunnista sukupuolen moninaisuutta, vaan puhuvat sukupuolesta ‘samana’ tai ‘vastakkaisena’ kuin mitä henkilö itse kokee. Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen eivät ole yksi ja sama asia, ja joku voi tuntea romanttistakin viehätystä eri ihmisiin. Kukaan muu ei voi tietää tai sanoittaa henkilön suuntautumista kuin henkilö itse. (Timja)

Miten muunsukupuoliset toivoisivat että pukeutumistilojen tyyppiset yhteistilat järjestettäisiin? Mikä näkökulma jää cis-ihmisiltä ehkä huomaamatta?

Esimerkiksi sukupuolineutraali pukeutumistila olemassaolevien sukupuolitettujen tilojen rinnalla voisi olla yksi keino mahdollistaa kaikille asiointirauha. Sukupuolitetut pukeutumistilatkin ovat osalle tärkeitä, joten niitä ei tarvitsisi kokonaan poistaa. Sukupuolineutraalia tilaa voisi myös jakaa useampaan pieneen tilaan, ja suihkutkin voisi jakaa erillisiin koppeihin. (Ruska)

Olen asioinut uimahalleissa, joissa on järjestetty yksityiset pukeutumiskopit ihan kaikille sukupuolesta riippumatta, jolloin lapset voivat mennä vanhempiensa kanssa samaan koppiin vaihtamaan vaatteita tai kaverukset/pariskunnat keskenään. Minusta miesten ja naisten pukuhuoneiden lisäksi voisi hyvin olla sukupuolineutraali tila, jossa olisi yksityisiä koppeja. Pidän myös ajatuksesta, että sukupuolineutraaleja peseytymistiloja jaettaisiin pienempiin tiloihin suihkukopeilla. Loppujen lopuksi on hyvä muistaa, että syy sille, miksi joku on tietyssä pukuhuoneessa, ei kuulu kenellekään muulle kuin asioivalle itselleen ja henkilö on valinnut tietyn tilan siksi, että hänellä on siellä turvallisin olo. (Angel)

Ei-binääristen ihmisten ei tällä hetkellä käytännössä ole mahdollista “passata”, sillä yhteiskunnassa ei ole olemassa oletusta siitä, miltä ei-binäärinen ihminen näyttää tai vaikuttaa. Onko tämä hyvä vai huono asia ja jos se on huono, miten ei-binäärinen voisi jatkossa “passata” ja mitä sen eteen pitäisi tehdä?

“Passaamisella” (englannin pass, eli mennä läpi jonakin) tarkoitetaan sitä, kun transsukupuolinen henkilö nähdään oikean sukupuolensa edustajana ja tämä “sulautuu” cissukupuolisten sekaan, eikä hänen sukupuoltaan kyseenalaisteta tai transsukupuolisuutta “huomata”.

Jonkinlainen käsitys ei-binäärisyydestä tuntuu olevan, nimittäin androgyyni ihanne. Tätä on varmasti edistänyt se, että mediassa nähtävät muunsukupuoliset henkilöt ovat usein laihoja, valkoisia, lyhythiuksisia, rinnattomia tai pienirintaisia ja keholtaan vammattomia. Monille näistä normeista poikkeaville muunsukupuolisille onkin vaikeaa tulla hyväksytyksi muunsukupuolisena, koska esimerkiksi tyyliltään feminiinistä, syntymässä naiseksi määriteltyä muunsukupuolista henkilöä väärinsukupuolitetaan helposti naiseksi. (Lyyra)

Androgyyniys ei toki ole muunsukupuolisilla mikään etuoikeus arjessa, sillä se hankaloittaa elämää monin tavoin. Käytännössä eri ihmiset lukevat androgyynin henkilön eri tavoin, eli koskaan ei voi olla varma, “meneekö läpi” miehenä vai naisena. Tämä tekee vaikeaksi esimerkiksi arvioida, mitä pukuhuoneita ja vessoja voi käyttää turvallisesti. (Kajo)

Jos yhteiskunta tunnustaisi edes kolmannen sukupuolivaihtoehdon, muunsukupuolisiin kohdistuva viha, vähättely ja ennakkoluulot vähenisivät varmasti. Tällöin olisi siis mahdollista “mennä läpi” muunsukupuolisena. On kuitenkin kyse tätäkin laajemmasta asiasta, koska ei ole olemassa mitään tiettyä muottia, miltä tietyn sukupuolen edustajien tulisi näyttää. Jos sukupuolikäsitykset laajenisivat, sukupuolitettujen tilojen määrä vähenisi, ja ihmiset lakkaisivat arvailemasta kanssaihmistensä sukupuolia, kaikki ehkä “menisivät läpi” juuri sellaisena kuin he ovat. (Lyyra)

Mistä saada tukea oman muunsukupuolisuuden suhteen?

Suomessa eri paikkakunnilla toimii vertaisryhmiä, joihin voi mennä matalalla kynnyksellä keskustelemaan asiasta muiden muun- tai transsukupuolisten kanssa. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus järjestää vertaisryhmiä lähitapaamisina Helsingissä ja etätapaamisina netissä. Lisäksi oman paikkakunnan Setalla saattaa olla muunsukupuolisille tai kaikille sukupuoleltaan moninaisille suunnattu ryhmä, tai esimerkiksi sateenkaarikahvila, josta voi myös löytää vertaistukea.

Ammattilaisen tukea saa myös Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksesta eri muodoissa. Omalta paikkakunnalta voi selvittää seksuaalineuvojan palveluiden mahdollisuutta; heidän koulutukseensa kuuluu myös sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin liittyvät asiat. Alle 30-vuotiaille suunnatun Ohjaamon palveluihin kuuluu joillakin paikkakunnilla ilmainen seksuaalineuvojan vastaanotto, ja YTHS tarjoaa korkeakouluopiskelijoille seksuaalineuvojan ja/tai -terapeutin palveluita. 

Lääketieteellisiä hoitoja, kuten hormonihoitoa ja leikkauksia, tarjoavat Tampereen ja Helsingin transpolit, joihin on haettava erikseen lähete. Lähetteen voi tehdä kuka tahansa lääkäri. Myös juridisen sukupuolimerkinnän vaihtamiseen vaaditaan transpolilla käymistä ja tiettyjen kriteerien täyttämistä. (Lyyra)

Kannattaako transpolille mennä binäärisenä vai ei-binäärisenä jos haluaa hoitoja?

Transtutkimuksissa kannattaa keskittyä puhumaan niistä hoidoista, joita tarvitsee, sekä dysforian vaikutuksista omaan elämään ja hyvinvointiin. Identiteetti on toissijainen seikka, kun puhutaan lääketieteellisistä diagnooseista ja hoidoista. Ammattilaisten tulee tehdä diagnoosi hoidontarpeen perusteella.

Jos ei halua hoitoja, transpolille ei kannata hakeutua. Tutkimuksista ja diagnoosista ei ole hyötyä muuten kuin hoitojen saamisen kannalta, ja jonot transpolille ovat tällä hetkellä pitkät. (Kajo)

Tutkimusjaksolla on käynyt ihmisiä, jotka ovat identifioituneet koko prosessin alusta loppuun muunsukupuolisiksi. Esimerkiksi hormonihoitoa varten on riittänyt F64.8-diagnoosi [muu sukupuoli-identiteetin häiriö], mutta kirurgisia toimenpiteitä, kuten rintojen poistoa, on saanut vain F64.0-diagnoosilla [transsukupuolisuus]. Mm. itse olin tutkimusjaksolla identifioitunut alusta asti muunsukupuoliseksi, ja todennut haluavani maskulinisoivia hoitoja, vaikken identifioidu mieheksi, ja lopulta saanut F64.0-diagnoosin. 

Diagnoosiluokitusta ollaan transpoleilla muuttamassa yhdeksi kokonaisuudeksi, joka tarkastelisi enemmänkin kehodysforiaa/koettua sukupuolen ristiriitaa. Valitettavasti ei ole tietoa, milloin uusi luokittelu astuu voimaan. (Timja)

Palkon uuden suositusten mukaan muunsukupuolisille olisi tarjolla ainoastaan hormonihoitoa, ja syntymässä naiseksi määriteltyjen olisi mahdollista saada myös rintakehäkirurgiaa. Lisäksi “yksittäisille potilaille” olisi tarjolla kasvojen alueen epilaatiohoitoa ja puheterapiaa. Kehrääjän tiedossa ei ole tällä hetkellä, miten suositus käytännössä vaikuttaa transpolin hoitoihin. (Lyyra)

Voiko ihminen kokea vahvaa kehodysforiaa olematta muunsukupuolinen?

Kehodysforialla tarkoitetaan sitä, että nimenomaan kehon sukupuolitetut piirteet ahdistavat, tuntuvat vieraalta ja väärältä ja ovat itselle vastenmielisiä. Ahdistus perustuu usein siihen, että henkilöä saatetaan väärinsukupuolittaa tiettyjen kehonosien, kuten rintojen takia. Kehonosiin voi kohdistua kehodysforiaa myös sillä perusteella, että henkilö toivoisi niiden edustavan paremmin omaa sukupuoltaan. Sekä muunsukupuoliset että binäärisesti transsukupuoliset (transmiehet ja transnaiset) voivat kokea kehodysforiaa, mutta sen tunteminen ei ole edellytys sille, että voisi olla transsukupuolinen.

Jos epämiellyttävät tunteet kohdistuvat yleisesti omaan ulkonäköön, taustalla on heikkoa itsetuntoa tai esimerkiksi kehollisia traumoja, eikä henkilö tunne ahdistusta syntymässä määriteltyyn sukupuoleen kuulumisesta, kyseessä voi olla kehodysmorfia eli ruumiinkuvahäiriö. (Lyyra)

Miksi “non-binary people are valid” on väärin sanottu? Miten voin ilmaista, että toisen sukupuoli on validi?

Kyseisen lauseen kritisoinnilla voidaan tarkoittaa sitä, että muunsukupuolisten liittolaisena oleminen vaatii muutakin kuin yksittäistä “non-binary people are valid”-postausta sosiaaliseen mediaan. Parhaiten osoitat tukesi muunsukupuolisille puolustamalla heitä aktiivisesti, esimerkiksi osallistumalla mielenosoituksiin, jossa ajetaan heidän asiaansa, lahjoittamalla rahaa muunsukupuolisten yhteisöille tai allekirjoittamalla vetoomuksia muunsukupuolisten aseman parantamiseksi. Tukemista on myös se, että otat selvää heitä koskevista asioista ja ongelmista, opettelet käyttämään oikeita termejä ja puutut asiaan, jos huomaat sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää, kiusaamista tai epäreilua kohtelua. (Lyyra)

Miten esittelen muunsukupuolisen sukulaisen muille, jos tyypilliset sukulaisuussanat eivät ole sukupuolineutraaleja?

Kannattaa kysyä häneltä itseltään, mitä sanaa hän itse toivoisi käytettävän itsestään! On sellaisia muunsukupuolisia, joita sukupuolitetut termit, kuten isä ja äiti, eivät haittaa. Jotkut eivät taas halua ymmärrettävästi ollenkaan käyttää sukupuolitettuja sanoja itsestään, eikä ole asiallista käyttää silloin näitä termejä heistä, vaikka he eivät olisi sitä kuulemassa. Siskon ja veljen sukupuolineutraali vastine on sisarus; myös esimerkiksi termit eno ja täti voi mahdollisesti kiertää tätä käyttämällä ja esitellä sukulaisen sanoen vaikkapa “äitini sisarus”. Monesti paras tapa kutsua toista ihmistä on tietenkin tämän etunimi – huomaathan käyttää sukulaisestasi tämän itse käyttämää nimeä ristimänimen sijasta, mikäli hän on vaihtanut tai vaihtamassa nimeä. (Lyyra)

Miten eri kielissä ilmaistaan muunsukupuolisuutta esimerkiksi persoonapronomineilla? Miten englannin they-pronominia käytetään yksikössä?

Tätä vastausta varten on haastateltu ihmisiä, jotka ovat opiskelleet kyseistä kieltä ja/tai puhuvat sitä äidinkielenään. Lisäksi lähteenä on käytetty Kotimaisten kielten keskuksen tietoja.

Jokainen muunsukupuolinen saa itse käyttää sitä pronominia, mikä hänestä itsestään tuntuu hyvältä. Esimerkiksi englanniksi joku muunsukupuolinen voi haluta käyttää ainoastaan they-pronominia, jollekin voi olla ok minkä tahansa pronominin käyttö, ja jonkun mielestä he ja they ovat ok, mutta hän ei halua itseensä viitattavan naisena. Kysythän siis aina henkilöltä itseltään, mitä pronominia hän käyttää. Englannin kielessä kuitenkin käytetään yleisesti they-sanaa myös silloin, kun henkilön sukupuolta ei tiedetä.

Yksikön they taipuu melkein samalla tavalla kuin monikon they (they/them/theirs/themself), ja pronominia seuraava verbi taipuu myös samalla tavalla, esimerkiksi I went to the restaurant with them tai They are looking great today. Vaikka muoto onkin täysin sama kuin monikossa, voi yleensä kontekstista päätellä, puhutaanko yhdestä henkilöstä, tai selvyyden vuoksi voi myös käyttää henkilön etunimeä. 

Suomen sukukielissä, kuten virossa, unkarissa, saamen kielissä ja karjalassa, ei ole erikseen sukupuolitettuja pronomineja. Ruotsin kielessä on olemassa sukupuolitettujen pronominien lisäksi sukupuolineutraali hen-pronomini. Sen taivutusmuodot ovat hen/hen/hens (vrt. han/honom/hans ja hon/henne/hennes) ja verbin taivutus tapahtuu samoin kuin han/hon-sanojen kanssa. (Lyyra)

Venäjä on erittäin sukupuolittunut kieli, jossa sukupuoli näkyy monissa muissakin sanoissa persoonapronominien lisäksi. Esimerkiksi verbit taipuvat eri tavalla riippuen tekijän sukupuolesta. Sukupuolineutraalia pronominia ei sinällään ole, mutta englannin theyn tapaan käytössä voi olla monikko они (oni). Englannin kielessä voidaan käyttää theytä yksikössä myös kun henkilön sukupuoli ei ole tiedossa, mutta venäjän kielen они ei toimi samalla tavalla. Venäjäksi siis они on perinteisesti yksinomaan monikko. Muunsukupuoliset henkilöt kuitenkin saattavat käyttää они-pronominia kuten englannissa käytetään yksikkö-theytä. Muunsukupuoliset henkilöt saattavat käyttää myös kumpaa tahansa perinteisesti sukupuolitetusta pronominista он (on), (maskuliini) tai она (ona), (feminiini). Verbit taivutetaan pronominin mukaisesti. Muissa sanoissa voi kuitenkin olla variaatioita, esimerkiksi henkilö, joka käyttää он-pronominia (m) ja verbien maskuliinisia muotoja saattaa käyttää feminiinistä muotoa ammattinimikkeestään. Mitään käytänteitä on vaikea sanoa vielä vakiintuneiksi, mutta kaikkia kolmea pronominia näkyy käytettävän. (Dess, äidinkielinen puhuja)