Miksi vähemmistövihamielisyys kytee vahvana TYYssä?

Kehrääjä uutisoi 24.4.2020 Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksesta. Tämän mielipidekirjoituksen on laatinut Kehrääjän lukija, joka on Turun yliopiston opiskelija ja TYYn jäsen.

”Mihin perustuu olettamus yli kahdesta sukupuolesta? […] Tämä linjaus sukupuolen moninaisuudesta ei ole totuudenmukainen, sukupuolia on kaksi ja sukupuoli on evolutiivinen fakta”

Riku Leppänen, TYYn edustajiston kokouksessa 22.4.2020

Nämä sitaatit kuultiin TYYn edustajiston huhtikuun kokouksessa. Kokouksessa esitettiin, että linjaus ”Sukupuolten moninaisuuden tulee olla aidosti tunnustettu” poistettaisiin TYYn linjapaperista. Kokouksen kuunteleminen oli minulle kivuliasta, samoin kuin on sitaattien kirjoittaminenkin.

Kokouksen ilmapiiri ja kommentit koskien sukupuolten moninaisuutta ja feminismiä nostivat pintaan pelon, häpeän ja ahdistuksen tunteita, joiden juuret juontuvat syvälle aiempiin kokemiini vihamielisiin kokemuksiin. Tiedän, etten ole näiden tunteiden ja ajatusten kanssa yksin. Turun yliopistossa on yli 20 000 opiskelijaa, joista kymmenillä, jopa sadoilla, on transidentiteetti. Olen itse trans ja kokenut ennakkoluuloja vähemmistöjä sekä sukupuoltani kohtaan yli kymmenen vuoden ajan.

Ennen yliopistoon tuloa ajattelin, että tällaisessa suuressa ja maineikkaassa yliopistossa hoidettaisiin yhdenvertaisuusasiat hyvin. Nyt minulle on kuitenkin äärimmäisen selvää, että työtä olisi tehtävä vielä tuskastuttavan paljon, jotta meillä jokaisella olisi täällä turvallinen ja hyväksytty olo. TYYn kokouksessa kuultujen kommenttien vuoksi minusta tuntuu, että transsukupuoliset opiskelijat asetetaan eriarvoiseen asemaan cissukupuolisten opiskelijoiden kanssa. Tämän vuoksi tunnen turvattomuutta ja ahdistusta.

Yllä mainittujen sitaattien lisäksi kokouksessa sanottiin, että transihmisyys on kromosomien aiheuttama mutaatio. Kommentti sai erään toisen edustajan kysymään, miksi kokouksen puheenjohtaja ei puuttunut kyseiseen lausumaan. TYYn varapuheenjohtajan suora vastaus oli ”nämä asiat [kromosomien määrä suhteessa transsukupuolisuuteen] ovat biologinen fakta” ja ”kyllä näistä asioista pitää saada puhua”.

Sananvapaus ei ole mikään absoluuttinen kortti, jonka varjolla voi sanoa mitä vain ilman seurauksia. Myöskään anteeksipyyntö ei tarkoita, että sanottu annettaisiin automaattisesti anteeksi, jos retoriikasta huomaa, ettei sanoja näe mielipiteessään mitään ongelmallista. Tästä esimerkkinä ”mielestäni sinun ei pitäisi olla olemassa, mutta ei pahalla” -retoriikka.

Niiden jäsenten, jotka kannattavat yhdenvertaisuutta, on mahdotonta kääntää selkänsä vähemmistövihamieliselle puheelle, jota osa edustajista harjoittaa. Tässä tapauksessa transfobisten kommenttien seuraus on se, että luottamus osaan edustajistosta on mennyttä. Jokainen järjestö muodostuu loppupeleissä jäsenistään. Nyt olisi jokaisen hyvä aika istua itsensä kanssa alas ja miettiä, millaisia arvoja TYY edustaa ja millaisena se haluaa tulla nähdyksi muiden silmissä.

Keskustelu siitä, tulisiko TYYn olla feministinen vai ei-feministinen järjestö, oli mielestäni absurdi. Olin valtavan pettynyt, kun edustajisto lopulta päätti, ettei kirjausta feminismistä lisättäisi linjapaperiin. Jos Suomen Lukiolaisten Liitto ja lukuisat ylioppilasjärjestöt ovat päättäneet olla feministisiä, miksi TYY ei seurannut esimerkkiä? Mielestäni kertoo paljon, että meitä nuoremmat ja muiden kaupunkien edustajat ovat paremmin ajassamme kiinni ja uskaltavat tehdä päätöksiä tulevaisuuden eteen samalla, kun täällä tarraudutaan feminismin eri määritelmiin ja väännellään käsiä.

Paikoitellen kokouksen edetessä tunsin myös helpotusta. Helpotusta siitä, että jotkut uskalsivat puolustaa meitä kaikkien muiden edessä. Se ei varmasti ollut helppoa. Myös sukupuolen moninaisuus -äänestyksen tulos oli huojentava: kohta pidettiin linjapaperissa ja osa edustajista teki muutoksen esittäjälle selväksi, että esimerkiksi Trasekin sivuilta löytyy kattavasti tietoa.

Transsukupuolisena opiskelijana tahdon sanoa “Ei”. Teillä ei todellakaan ole oikeutta leikkiä meidän ihmisarvollamme ja oikeuksillamme. Pelkkä ”Nämä asiat voivat mennä henkilökohtaisiksi, joten kannattaa olla varovainen kyseisistä asioista puhuttaessa” ei todellakaan riitä. Puutuitte meidän oikeuteemme olla. Puhuitte aivan kuin meitä ei olisi olemassa, tai kuin olisimme muusta väestöstä jotenkin erillään.

Edustajistolle huomautan vielä, että te edustatte meitä. Vaadimme teiltä ihmisoikeuksien kunnioittamista; meidän ja jokaisen muunkin vähemmistön. Jos ette siihen kykene vapaa-ajallanne, teidän pitäisi kyetä siihen edes vastuuroolissanne edustajina. Muuten olette väärässä paikassa. Ihmisoikeudet eivät ole kenenkään mielipidekysymys.