Miespakolainen kuten kaikki muutkin

Venäjältä kotoisin oleva Eino Talvinen on odottanut vuosia turvapaikkaa Suomesta ja samalla kokenut kuinka ongelmallinen turvapaikkajärjestelmä voi olla. Venäjällä taas Talvista odottaisi ympäristö, jossa tunnetut aktivistit ja paikallislehdet uhkaavat häntä väkivallalla ja jopa tappamisella.

Turun vastaanottokeskuksen toimipiste, 2019. Nuori mies odottaa innokkaasti psykologin tapaamista, jonka hänelle on luvattu järjestyvän pian lähellä olevassa Sastamalan kaupungissa. Käynnin tarkoituksena on keskustella miehen transsukupuolisuudesta, jotta hän voi aloittaa diagnoosiprosessinsa ja matkan kohti hormonikorvaushoitoa, nimenmuutosta sekä juridisen sukupuolen korjausta. Sastamalassa tunnelma muuttuu kuitenkin äkillisesti: odottamassa ei olekaan psykologi vaan terveydenhoitaja, joka ei suostu kohtaamaan asiakastaan miehenä. “Seksuaalinen väkivalta on aiheuttanut pelkoa olla nainen”, terveydenhoitaja kirjoittaa yhteenvetoonsa. Kehrääjä on päässyt tutustumaan terveydenhoitajan kirjauksiin. 

Mies ottaa yhteyttä suomalaiseen terapeuttiin, jolta tämä saa diagnoosin: F66.9, määrittämätön psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. F66.9 ei ole yleisesti transsukupuolisuudesta käytettävä diagnoosi, vaan yleinen määrittämätön diagnoosi on F64.9, määrittämätön sukupuoli-identiteetin häiriö. Kehrääjän näkemään lähetteeseen diagnoosiin kirjataan lisämainintana transsukupuolisuus ja miehen lähete osoitetaan psykiatriselle poliklinikalle TRANS-poliklinikan sijaan. Mies on järkyttynyt, sillä hänen sukupuolensa on leimattu sairaudeksi ja hänen pääsynsä transsukupuolisuuden diagnostiseen vaiheeseen on estetty.

Lopulta mies onnistuu saamaan psykologilta lähetteen Tampereen yliopistollisen keskussairaalan TRANS-poliklinikalle. Kehrääjälle esitetyssä lausunnossa poliklinikan vastaus on kuitenkin tyly: turvapaikanhakijana mies on oikeutettu vain kiireelliseen tai välttämättömään terveydenhoitoon, joihin transtutkimuksia ei TRANS-poliklinikan mukaan lueta. Mies voi lausunnon mukaan hakeutua diagnoosiprosessiin uudelleen, jos hän saa turvapaikan tai muun oleskeluluvan Suomeen. Siihen saakka hän on omillaan.

Samaan aikaan vastaanottokeskuksessa mies saa kokea jatkuvaa väärinsukupuolittamista, vanhaa nimeä (niin sanottua ‘deadnamea‘) käytetään toistuvasti, luokkahuoneen pulpettiin kaiverretaan teksti “homopaska” ja roskakorista löytyvä kondomi aiheuttaa poliisilla uhkailun henkilökunnan toimesta. Homofobinen teksti säilyy luokkahuoneen pöydässä lähes vuoden, pyynnöistä huolimatta. Turvallinen Suomi ei enää vaikutakaan niin turvalliselta, vaikka mies kokeekin tilanteen Venäjää paremmaksi.

– Se, että lääkärit eivät kutsuneet minua hulluksi, on hyvä merkki Venäjään verrattuna, hän kertoo.

“Heille olen vain nuori mies. Kenenkään ei pitäisi tietää enempää”

Keväällä 2021 Venäjällä aktiivisena LHBTIQA+ -aktivistina tunnettu Eino Talvinen asuu uudessa vastaanottokeskuksessa. Turun vastaanottokeskuksen nyt jo suljetun toimipisteen tapahtumat ovat takanapäin, mutta asiallinen kohtelu ei toteudu täysin uudessakaan keskuksessa. Vastaanottokeskuksessa Talvinen odottaa yhä Maahanmuuttovirastolle hallinto-oikeudessa takaisin palautetun hakemuksensa käsittelyä. Vuoden 2019 kesällä Maahanmuuttovirasto katsoi, että Talvinen ei ollut suojelun tarpeessa, mutta hallinto-oikeus katsoi toisin.

Talvisen saapuessa uudelle paikkakunnalle oli vastaanottokeskukselle selvää, että Talvinen on transtaustainen mies. Tästä huolimatta keskuksen henkilökunta saattoi kutsua Talvista kaikkien edessä tämän vanhalla nimellä, joka kerta paljastaen tämän transtaustan uusille ihmisille. Asiaan ei auttanut sekään, että Talvinen kertoi keskukselle transtaustastaan sekä käyttämästään nimestä etukäteen tai se, että Talvinen on lopettanut piileskelyn ja näyttää omien sanojensa mukaan “tavalliselta nuorelta kaverilta”. Presentaation ja nimen ristiriita onkin se, jonka Talvinen katsoo asettavan hänet vaaraan keskuksessa.

Talvisen uudessa keskuksessa on vieraillut myös Seta ry:n edustajia, jotka ovat keskustelleet keskuksen henkilökunnan kanssa. Setan käynneistä huolimatta keskuksella muun muassa käytetään opetustunneilla yhä avointa nimilistaa, johon kerätään osallistujien nimet ja jonka kaikki osallistujat näkevät. Listassa Talvisen kohdalla lukee yhä hänen vanha nimensä, paljastaen tämän transtaustan jokaiselle listan näkevälle. Tämän johdosta Talvinen on lopettanut käymästä kyseisillä suomen kielen tunneilla, vaikka ne ovat kaikille pakollisia.

– Olen lakannut käymästä heidän luonaan, vaikka tiedän, että minua voidaan sakottaa lintsaamisesta. Mutta en kestä sisäisiä traumojani ja kokemuksiani. Vaikka [Setan edustajat] vakuuttivat toimiston käyttämään mun oikeaa nimeä deadnamen sijaan, Talvinen selittää.

Keskuksella Talvinen haluaisi turvallisuussyistä olla vain yksi miehistä muiden joukossa, vaikka onkin valmis puhumaan jatkossa transtaustastaan avoimesti. Keskuksessa asuvien miesten hän ei halua tietävän transtaustastaan.

– Heille olen vain nuori mies. Kenenkään ei pitäisi tietää enempää, hän toteaa.

Kaksoiselämää, tappouhkauksia sekä pimeitä hormoneja: transihmisten todellisuus Venäjällä on karu

Venäjällä Talvinen kertoo eläneensä kaksoiselämää, pyrkien julkisesti käyttämään vain naisen nimeä sekä välttämään mitään merkintöjä, jotka viittaisivat hänen transsukupuolisuuteensa. Talvisen mukaan tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista Venäjällä, sillä moni transihminen hankkii hormoninsa itse ja pyrkii piilottamaan sukupuolensa muilta, eläen kaksoiselämää. Talvinen kertoo, että näin eletään väkivallan ja kontrollin pelossa. Hormoneita taas hankitaan omatoimisesti siksi, että se on helpompaa sekä siksi, että sillä voi välttyä monelta nöyryytykseltä.

– [Se] on paljon helpompaa kuin nöyryytyksen ja lääkärien solvausten kärsiminen ja oikeuden hakeminen tuomioistuinten kautta. Se on surullista ja epämiellyttävää, mutta totta. Monet transihmiset elävät Venäjällä piilossa. Ymmärrän, että Suomessa se kuulostaa aivan hurjalta ja kamalalta, Talvinen kuvaa tilannetta.

Suomessa Talvinen toivoo pääsevänsä pikaisesti etenemään diagnostisessa- ja hoitoprosessissa, jotta hän saisi korjattua sukupuolensa oikeaksi. Hän kokee myös, että terveydentilan tutkiminenkin olisi hyväksi. Saatuaan sukupuolensa korjattua Talvinen on optimistinen jatkosta:

– Suomessa on ainakin joitakin lakeja, jotka suojaavat minua, hän muistuttaa.

Kehrääjä on saanut nähtäväkseen hallinto-oikeuteen toimitetun kantelun, jonka nojalla Talvisen saama kielteinen päätös on kumottu sekä kyseisen hallinto-oikeuden päätöksen. Kantelun mukaan Talvisen henkeä on uhannut muun muassa kansainvälisestikin tunnettu anti-LHBTIQA+ -aktivisti, joka on esimerkiksi onnistunut ajamaan omien sanojensa mukaisesti kymmeniä opettajia tehtävistään, joko painostamalla koulut irtisanomaan opettajat tai painostamalla opettajat irtisanoutumaan itse. Tämän seurauksena Talvinen on saanut tappouhkauksia useilta yksityishenkilöiltä. Talvisen entisellä kotipaikkakunnalla julkaistavassa lehdessä on taas kehotettu väkivaltaan Talvista kohtaan. Näiden perusteella hallinto-oikeus määräsi Maahanmuuttoviraston tutkimaan turvapaikan tarpeen uudelleen.

Stereotyyppinen käytös toi lopulta paikan miesten kerroksesta

Uudessa keskuksessa eteen ilmestyi myös muita ongelmia väärinsukupuolittamisen lisäksi. Henkilökunta ensin sijoitti Talvisen kumppaninsa kanssa niin sanottuun perhekerrokseen miesten kerroksen sijaan. Miehen kanssa asuvana Talvinen tulee luetuksi oikein homona, mutta tämä johti keskuksessa konflikteihin toisten perhekerroksen asukkaiden kanssa. Talvisen mukaan naapurit yrittivät jatkuvasti murtautua miesten huoneeseen ja perheiden lapset potkivat palloa miesten oveen. Jatkuva meteli vaikeutti Talvisen mukaan jopa nukkumista, johtaen lopulta siihen, että Talvinen päätti ottaa asian omiin käsiinsä. Hän kävi pesemässä seksilelunsa vessassa sekä heitti kondomin kahdesti roskakoriin siten, että muut asukkaat saattoivat sen nähdä. Tämän seurauksena keskuksen henkilökunta uhkaili Talvista poliisilla, huolimatta siitä että käytös ei todennäköisimmin rikkonut mitään lakia.

Talvinen itse myöntää, että teko oli “ruma” ja että se saattoi järkyttää niitä keskuksen asukkaita, jotka eivät olleet tottuneet seksiin avoimena asiana tai esimerkiksi ehkäisyyn. Talvinen myös tunnusti tekonsa keskuksen johdolle heti tapahtuneen jälkeen, pyytäen samalla selvitystä sille, mitä lakeja hän teollaan rikkoi. Teolla oli kuitenkin viranomaisilla uhkailun sekä aiheutetun järkytyksen lisäksi positiivinen vaikutus: Talviselle löytyi välittömästi paikka miesten kerroksesta, jollaista ei ollut aiemmin järjestynyt pyynnöistä huolimatta. Talvinen katsoo, että päätöksen taustalla olivat stereotypiat miehistä ja miesten kerroksesta vaarallisena ja perhekerroksesta turvallisena tilana.

– [Keskuksen henkilökunta] pitää miesten lattiaa vaarallisena ja perheen lattiaa turvallisena. Eli heti kun näytin stereotypiat miehistä, niin paikka löytyi heti. Nyt asun muiden miesten joukossa. Minulla ei ole ongelmaa, olen vain miespakolainen kuten kaikki muutkin, Talvinen toteaa.

Muut miesten kerroksen asukkaat eivät Talvisen mukaan välitä ja heille Talvinen on vain yksi mies muiden joukossa. Miehenä kohdelluksi tuleminen on antanut nuorelle miehelle paljon lisää itseluottamusta.

– Tunnen oloni paljon paremmaksi miehenä muiden miesten joukossa. Transsukupuoliselle miehelle tämä lisää itseluottamusta, Talvinen kertoo tyytyväisenä.

Täysin luottavainen Talvinen ei kuitenkaan ole muita miehiä kohtaan. Esimerkiksi transsukupuolisuudestaan Talvinen ei halua kertoa muille. Miesten joukossa Talvinen kuitenkin kertoo löytäneensä rauhan tehdä asioita, joista pitää.

– En tietenkään halua kertoa heille transsukupuolisuudestani, sillä heille tämä tieto on tarpeeton. Nyt minua ympäröi hiljaisuus. Sen avulla voin lukea kirjoja ja soittaa pianoa. Vaikka minua ahdistavat painajaiset ja muistot, Talvinen toteaa.

“Pahoittelen asiakkaan kokemusta epäasiallisesta kohtelusta”

Kehrääjä pyysi Eino Talvisen edellisen vastaanottokeskuksen toiminnasta vastanneelta Suomen Punaisen Ristin Turun vastaanottokeskukselta kommenttia Talvisen kohteluun. Sähköpostitse tavoitettu apulaisjohtaja Heino Nurmi kertoo Kehrääjälle, että Talvisen kuvailema toimipiste on lakkautettu vuodenvaihteessa ja sen koko henkilöstö on irtisanottu, joten kommenttia henkilökunnan suhtautumiseen ei vastaanottokeskuksen toimesta voida antaa.

Nurmi kertoo kuitenkin, että henkilökuntaa on koulutettu LHBTIQA+ -asioissa ja että vastaanottojärjestelmän sisällä Tampereen vastaanottokeskus on erikoistunut LHBTIQA+ -taustaisten turvapaikanhakijoiden muodostamaan asiakasryhmään. Nurmen mukaan Tampereen vastaanottokeskukseen on päässyt siirtymään turvapaikanhakijan niin halutessa.

Nurmi painottaa vastauksessaan, että Turun vastaanottokeskus kohtelee kaikkia asiakkaitaan kunnioittavasti ja ottaen huomioon ihmisen yksilöllisen tilanteen ja tuen tarpeen. Hän myös pahoittelee Talvisen kuvailemaa kokemusta.

– Omasta ja Turun vastaanottokeskuksen puolesta pahoittelen asiakkaan kokemusta epäasiallisesta kohtelusta, Nurmi päättää.

Eino Talvisen juridista nimeä ei ole vielä muutettu. Kehrääjä käyttää haastateltavasta oikeaa nimeä juridisen sijaan.