LHBTIQA+ -liikkeen kantava voima: vahvat naiset

Kuvituskuva: Pixabay

Hyvää naistenpäivää! Lähes puoli vuosisataa juhlittua kansainvälistä naistenpäivää, jonka juuret ovat yli satavuotisessa sosialistisessa naistenpäivässä, vietetään tänä vuonna 44ttä kertaa Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) nimissä. Tänä vuonna tulee myös täyteen 25 vuotta siitä, kun Pekingin julistus naisten ja tyttöjen oikeuksista ja tavoitteista tasa-arvoon julkaistiin. Tästä syystä YK on tänä vuonna asettanut päivän teemaksi naisten oikeuksien toteuttamisen, Generation Equalityn, joka vaatii palkkatasa-arvoa, palkattoman työn ja kotitöiden tasaista jakautumista, loppua seksuaaliselle ahdistelulle sekä väkivallalle naisia ja tyttöjä kohtaan, naisten tarpeisiin vastaavaa terveydenhoiitoa sekä tasa-arvoista mahdollisuutta osallistua politiikkaan ja päätöksentekoon kaikilla elämän aloilla.

YK on päättänyt nostaa esille naisia ja tyttöjä eri tasa-arvoliikkeiden vaikuttajien joukosta, ympäristöliikkeen Greta Thunbergista naisten kouluttamista edistävän liikkeen Malala Yousafzaihin, joten juhlistaaksemme naistenpäivää nostamme Kehrääjässä esiin naisia LHBTIQA+ -liikkeen historiasta sekä nykypäivästä. Naistenpäivän viesti kehollisesta itsemääräämisestä sekä tasa-arvon lisäämisestä sekä työn, terveydenhoidon että politiikan osalta ovat erittäin tärkeitä myös LHBTIQA+ -yhteisölle.

Stormé DeLarverie

Usein kerrotaan tarinaa siitä, kuinka Stonewallin kapinassa ensimmäisen tiilen heittivät rodullistetut transnaiset, mutta harvempi tarina kertoo Stornésta, mustasta butch lesbosta, joka sekä useiden silminnäkijöiden kertomusten että oman näkemyksensä mukaan löi ensimmäisen lyönnin ja siten käynnisti kapinan LHBT+ -baariin kohdistunutta, ahdistelevaa ja syrjivää poliisiratsiaa kohtaan. Oli aikajana Stonewallin osalta mikä tahansa, Stormén rooli kapinan aloittajana ja yhtenä modernin LHBTIQA+ -liikkeen äideistä tulee muistaa ja sitä kunnioittaa.

Stonewallin jälkeen DeLarverie jatkoi pitkään työtä LHBTIQA+ -liikkeessä ja työskenteli järjestyksenvalvojana useissa lesbobaareissa vuosien ajan. Pitkä, androgyyni ja aseistettu, DeLarverie kiersi pitkään lesbobaarien aluetta vartioiden sitä ja lesboyhteisöä vihalta ja syrjinnältä, jota kohtaan hänellä oli nollatoleranssi. 

Kuollessaan vuonna 2014 93-vuoden iässä, hänen muistokseen New York Timesissa julkaistussa muistokirjoituksessa hänen pitkäaikainen ystävänsä ja viimeisten vuosien aikana hänen laillisena huoltajanaan toiminut lesbobaari Henrietta Hudsonin omistaja Lisa Cannistraci kutsui häntä oikeutetusti lesboksi supersankariksi, gay superhero.

Frida Kahlo

Meksikolainen maalari, joka tutki töissään muun muassa sukupuolen, luokan ja rodullistetun aseman vaikutusta meksikolaisessa yhteiskunnassa, on tunnettu ikoni sekä yleisen feministisen liikkeen että LHBTIQA+ -liikkeen parissa. Yksityiselämässään Fridalla oli sekä mies- että naisrakastajia, jota voitaisiin modernin terminologian mukaan kutsua biseksuaalisuudeksi.

Taiteensa lisäksi Kahlo oli aktiivinen politiikassa, liittyen Meksikon kommunistisen puolueen jäseneksi vuonna 1927. Kahlon asema sekä feministisenä ikonina että LHBTIQA+ -yhteisön keulakuvana ovat molemmat pitkälti perua kuoleman jälkeisestä tunnustuksesta hänen työlleen sekä hänen elämäntarinansa kiinnostavuudesta. Kahlo oli samaan aikaan sekä moninkertaisesti marginalisoitu uhri että selviytyjä, joka taisteli vastaan eikä koskaan luovuttanut. 

Eve Kosofsky Sedgwick

Sedgwick (1950 – 2009) oli yhdysvaltalainen akateemikko, jonka työ keskittyi sukupuolen tutkimukseen ja sen sisällä sekä queer teoriaan että kriittiseen teoriaan. Sedgwickin kirjoitukset analysoivat kriittisesti muun muassa sitä, kuinka paljon kirjallisuudessa esiintyi potentiaalisia queer viittauksia, jonka lisäksi Sedgwick käsitteli kattavasti samaa sukupuolta olevien välisiä suhteita sekä niihin liittyvää yhteiskunnallista syrjintää ja painostusta. Tämän lisäksi Sedgwick kirjoitti myös naisten seksuaalisuuteen liittyvästä kontrolloinnista, stigmasta ja sen esittämisestä kirjallisuuden historiassa sekä esimerkiksi kehoon liitettävistä syrjinnän muodoista, kuten lihavuuden stigmatisoinnista, joka on erityisen voimakasta kun se kohdistuu naiskehoiksi luettuihin kehoihin.

Sedgwickin työtä pidetään erittäin tärkeänä sukupuolentutkimuksen historiassa ja häntä pidetään jopa queertutkimuksen äitinä. Osana työtään Sedgwick kehitti ja popularisoi termit homososiaalisuus sekä antihomofobisuus.

Sylvia Rivera

Toinen hahmo, joka usein esiintyy Stonewallin kapinasta kerrottavissa tarinoissa, on Sylvia Rivera, jonka on sanottu heittäneen ensimmäisen pullon osana mellakkaa. Rivera, väsymätön transaktivisti, oli mukana LHBTIQA+ -aktivismissa jo ennen mellakoita ja vielä pitkään sen jälkeen, ollen muun muassa aktiivijäsenenä sellaisissa järjestöissä kuin Gay Liberation Front sekä Gay Activists Alliance.

Rivera, joka oli itse myös trans, taisteli LHB-oikeuksien lisäksi myös transihmisten oikeuksien puolesta. oli perustajajäsen transaktivistiryhmässä S.T.A.R., Street Transvestite Action Revolutionaries, ja ylläpiti turvakotia LHBTIQA+ -vähemmistöihin kuuluville ihmisille yhdessä pitkäaikaisen ystävänsä, myös S.T.A.R. -järjestön perustajiin lukeutuvan Marsha P. Johnsonin kanssa.

Viime vuonna, Stonewallin kapinoiden 50-vuotis juhlavuonna, New Yorkin kaupunki kertoi, että se aikaa pystyttää patsaan Riveran ja Johnsonin muistolle LHBTIQA+ -yhteisön kotipaikkana tunnettuun Greenwhich Villageen.

Ellen DeGeneres

Yksi maailman tunnetuimmista seksuaalivähemmistöihin kuuluvista naisista on Ellen DeGeneres, näyttelijä ja huippusuositun The Ellen DeGeneres Show -keskusteluohjelman juontaja. DeGeneres on puhunut LHBTIQA+ -aiheista häpeilemättä sitten kaapista tulonsa jälkeen ja on puhunut julkisesti paljon avioliitostaan vaimonsa Portia de Rossin kanssa, jonka kanssa hän meni naimisiin 2008.

Ellenin tulo kaapista tapahtui hänen tähdittämässään Ellen-komediasarjassa, tarkemmin sen 30.4.1997 julkaistussa jaksossa “The Puppy Episode”. Jakson “Susan, I’m gay” -kohtaus on saavuttanut LHBTIQA+ -yhteisössä ikonisen aseman ja Ellenin väsymätön työ LHBTIQA+ -ihmisten puolesta tämän jälkeenkin on ollut suuri tekijä asennemuutoksessa LHBTIQA+ -ihmisiä kohtaan.