Lapsiasiavaltuutetun lakimies: transpolien toimintatavat eivät lapsen oikeuksien mukaisia

Kuvitus: Kajo Rauni

Lapsiasiavaltuutetun lakimiehen mukaan käytössä olevat tavat ohjeistaa lapsia hankkimaan seksuaalisia kokemuksia tai kertomaan masturbaatiotavoistaan ovat lapsen oikeuksien vastaisia. Lisäksi lakimies kritisoi seksuaalisuuden sisällyttämistä sukupuolen kartoittamiseen sekä translakia yleisesti.

Aiemmin tänään Kehrääjä uutisoi lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kokemuksista transsukupuolisuuden diagnosoimisesta vastaavissa yksiköissä. Kehrääjän selvityksessä kävi ilmi, että lapsia oli muun muassa kannustettu hankkimaan seksuaalisia kokemuksia hyvin nuorina sekä vaadittu kuvailemaan masturbaatiotapojaan sekä näkemyksiään omasta alastomasta kehostaan lääkäreille. Kehrääjä otti asiassa yhteyttä Lapsiasiavaltuutetun toimistoon, jonka lakimies Sonja Vahtera antoi Kehrääjälle vastauksen sekä haastattelun.

Vahteran allekirjoittamassa vastauksessa todetaan, että kuvatut tavat vedota lääketieteeseen sekä vaatia kuvailemaan masturbaatiotapojaan ovat kyseenalaisia monella tapaa. Diagnostisessa prosessissa käsitellään lausunnon mukaan hyvin henkilökohtaisia asioita ja niihin kohdistuvat loukkaukset ovat vastauksen mukaan lapsen perus- ja ihmisoikeuksien kannalta merkittäviä. Vastauksessaan Vahtera alleviivaa, ettei perustelua käytännöille ole:

– Kyseessä on haavoittuvassa asemassa olevan lapsen ihmisarvoon ja yksityisyyteen kajoava toimintatapa, jolle ei löydy tukea sääntelystä. Ottaen huomioon lapsen oikeuksien sopimuksessa lapselle taatut oikeudet sekä kansallisen lainsäädännön edellytykset terveydenhuollolle, ei mainittuja painostavia käytäntöjä voida pitää lapsen oikeuksien mukaisena tai hyväksyttävinä.

Vastauksessa Vahtera huomauttaa myös, että vaikka palveluvalikoimaneuvosto on todennut alaikäisten osalta tutkimusnäytön olevan puutteellista, ei se tarkoita etteivätkö terveydenhuollon toiminnan edellytykset pätisi myös sukupuolidysforiaa kokevien lasten hoitoon. Vahtera huomauttaa, että puutteellinen tieto jopa korostaa tarvetta asialliseen ja lapsen oikeuksia kunnioittavaan kohteluun.

– Yhtä lailla, tai oikeastaan puuttuvan tutkimustiedon vuoksi vielä korostuneemmin, näissä tilanteissa on kunnioitettava lapsen oikeutta esimerkiksi kehitykseen ja yksityisyyteen, ja terveydenhuollon toiminnan on oltava turvallista ja asianmukaisesti toteutettua.

Vastaus kyseenalaistaa prosessin kokonaisuutena

Vastauksessa Vahtera katsoo, että “voidaan perustellusti kysyä, miksi seksuaaliseen suuntautumiseen ja seksuaalisuuteen liittyvien asioiden selvittäminen ylipäätään on oleellista prosessissa, jonka tarkoituksena on tukea sukupuoliristiriitaa kokevaa nuorta?” Vahtera huomauttaa myös, että Yhdistyneiden Kansakuntien lapsien oikeuksien toteutumista valvova lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut, että sukupuoli-identiteetin patologisointi on yksi sateenkaari-ihmisten kokemien ihmisoikeusloukkausten juurisyistä.

Vahteran mukaan lapsen sukupuoli on lähtökohtaisesti lapsen itsensä määriteltävissä ja hänen näkemyksensä omasta sukupuolestaan tulee huomioida asianmukaisesti lapsen kehittyvien kykyjen mukaan. Lisäksi Vahtera katsoo, että hoitotoimenpiteiden hyötyjä tulee peilata lapsen oikeuksien edistämiseen.

– On arvioitava sitä, ovatko tietyillä hoitotoimenpiteillä tavoiteltavat hyödyt sellaisia, jotka edistävät esimerkiksi lapsen etua, kehitystä ja oikeutta parhaaseen mahdolliseen terveyteen, johon liittyy myös henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi, Vahtera toteaa.

Vastauksessaan Vahtera viittaa myös Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien komitean esittämään huoleen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten kohtaamasta syrjinnästä. Komitea on lausunnoissaan painottanut sitä, että kaikilla nuorilla on oikeus ruumiilliseen ja psykologiseen koskemattomuuden, sukupuoli-identiteetin ja kehittyvän itsenäisyyden kunnioittamiseen.

Alaikäisille tulisi saada mahdollisuus sukupuolen oikeudelliseen vahvistamiseen

Vahteran vastauksen mukaan Suomen translainsäädäntö on pikaisen uudistamisen tarpeessa. Vahteran mukaan oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen erottaminen lääketieteellisestä transitiosta on perusteltua sekä perus- että ihmisoikeusnäkökulmasta. Vahteran mukaan on lapsen oikeuksien kannalta ongelmallista, että oikeudellisen sukupuolen korjaaminen ei ole Suomessa mahdollista alaikäisille. Vahtera huomauttaa myös, että pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa ei ole myöskään turvattu alaikäisten oikeutta juridisen sukupuolensa korjaamiseen, vaikka Suomi on “saanut toistuvasti huomautuksia liittyen keinotekoisiin ikärajoihin”.

Vahteran mukaan on ymmärrettävää, että lasten ja nuorten valmiudet tehdä kauaskantoisia päätöksiä kyseenalaistetaan, mutta Vahteran mukaan lapsen kehittyviä valmiuksia ja itsenäistä toimijuutta tulisi silti kunnioittaa ja hänen näkemystään tulisi aina ottaa huomioon lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti. Vahteran mukaan tämän takia olisi tärkeää, että juridisen sukupuolen korjaus ja lääketieteelliset prosessit irroitettaisiin toisistaan.

– Juuri siksi olisikin tärkeää, että oikeudellinen ja lääketieteellinen prosessi erotettaisiin toisistaan, ja että mahdollisuus sukupuolen oikeudelliseen vahvistamiseen ulotettaisiin koskemaan myös alaikäisiä. Oikeudelliseen sukupuolen vahvistamiseenhan liittyy mahdollisuus, että sukupuolensa vahvistanut henkilö voi tehdä uuden hakemuksen oikeudellisen sukupuolensa vahvistamisesta syntymässä määriteltyä sukupuolta vastaavaksi, jolloin aikaisemmalla päätöksellä aikaansaatu oikeustila purkautuu, Vahtera toteaa.

Perheillä monta tapaa vaatia oikeuksiensa toteutumista

Haastattelussa Kehrääjä kysyi lapsiasiavaltuutetun lakimies Sonja Vahteralta ohjeita siihen, miten vanhemmat voisivat toimia jatkossa ja miten he voisivat varmistaa, että heidän lastensa oikeudet toteutuisivat. Vahteran mukaan perheet voivat kääntyä useamman tahon puoleen, mikäli terveydenhuollon toiminta on ollut asiatonta.

Ensisijainen tuen ja avun lähde on terveydenhuollon toimintayksikön potilasasiamies, joka neuvoo ja antaa tietoa potilaan asemasta ja oikeuksista. Potilasasiamiehen toimenkuvaan ei kuitenkaan kuulu potilaan taudinmääritykseen tai hoitoon kannan ottaminen.

Potilasasiamiehen jälkeen seuraava tahona toimivat aluehallintovirastot, jotka valvovat niin julkista kuin yksityistä sosiaali- ja terveydenhoitoa omilla alueillaan. Aluehallintovirastolle (AVI) voi tehdä kantelun silloin, jos katsoo kantelun kohteen toimineen lainvastaisesti, virheellisesti tai epäasianmukaisesti.

– AVI:lle voi tehdä kantelun, kun katsoo kantelun kohteena olevan organisaation tai henkilön menettelyn tai toiminnan olevan lainvastaista, virheellistä tai epäasianmukaista. AVI voi todeta, että menettely on ollut lainvastaista ja antaa kantelupäätöksessään hallinnollista ohjausta taholle, jonka toiminnasta kantelu on tehty, Vahtera kertoo.

Vahtera opastaa myös jatkotoimenpiteisiin, jos aluehallintovirastosta on syytä edetä seuraavalle tasolle:

– Ylimpinä laillisuusvalvojina Suomessa toimivat oikeuskansleri sekä eduskunnan oikeusasiamies. Eduskunnan oikeusasiamiehen puoleen voi kääntyä, jos viranomainen ei ole noudattanut lakia, eli esimerkiksi silloin, kun ei ole saanut tarvitsemaansa hoitoa. Oikeusasiamieheen voi olla yhteydessä myös, jos epäilee, etteivät perus- ja ihmisoikeudet, esimerkiksi siis lapsen oikeudet, ole toteutuneet asianmukaisesti.

Jos kaikki Suomessa saatavilla olevat oikeussuojakeinot on käytetty, on mahdollista tehdä kantelu Yhdistyneiden Kansakuntien lasten oikeuksien komitealle. Komitealle voi tehdä kantelun sellaisista lapsen oikeuksien loukkauksista, jotka ovat tapahtuneet 12.2.2016 jälkeen. Valitusmenettely tuli tuolloin voimaan Suomessa.

– Komitea käsittelee yksittäisten lasten ja lapsiryhmien tekemiä valituksia, jotka perustuvat siihen, että valtio on heidän mielestään loukannut lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustettuja oikeuksia, Vahtera tarkentaa.

Lapsiasiavaltuutetun osalta Vahtera kertoo, että valtuutetun toimivalta ei mahdollista puuttumista yksittäisiin tapauksiin eikä lapsiasiavaltuutettu voi ottaa niihin kantaa. Vahtera kuitenkin vakuuttaa, että lapsiasiavaltuutetun toimistolla seurataan lainsäädännön kehittymistä tiiviisti.

– Lapsiasiavaltuutetun vaikutustavat ovat muun muassa lausuntojen antaminen ja aloitteiden tekeminen, eli valtuutettu siis arvioi valtionhallinnon hankkeita lapsen oikeuksien näkökulmasta ja tekee aloitteita tarpeellisten muutosten käynnistämiseksi. Seuraamme esim. translainsäädännön uudistusta tarkasti siltä kannalta, että se on lapsen oikeuksia kunnioittava, ja lähdemme lakia valmistelevaan työryhmään, mikäli meitä siihen pyydetään.

Lisätietoja kanteluista sekä muista oikeussuojakeinoista löydät aluehallintovirastojen verkkosivuilta, eduskunnan oikeusasiamiehen verkkosivuilta sekä lasten oikeuksien komitean osalta lapsiasiavaltuutetun verkkosivuilta.