Kommentti: Miksi rakastan tätä kirottua alaa?

Kommentti: Miksi rakastan tätä kirottua alaa?

Kuvituskuva ei liity kirjoittajaan tai tekstissä mainittuihin henkilöihin. Kuva: Milo T.

Pelialaa opiskeleva kirjoittaja pohtii omaa paikkaansa alalla ja peliyhteisöissä. Vähemmistövihan kohteeksi joutuminen pelottaa – toisaalta pelialan kasvun myötä peleistä ja yleisöistä tulee yhtä monimuotoisempia.

Kehrääjä julkaisi hiljattain jutun, joka kävi läpi lukijakyselyn tuloksia sateenkaariväen kokemuksista peliyhteisöissä. Kyselyn tulokset olivat ristiriitaisia – peliyhteisöt olivat sekä ilon että murheen lähde. Nekin, jotka eivät olleet itse kokeneet syrjivää käytöstä, olivat kuitenkin huolissaan sen mahdollisuuksista.

Huoli on aiheellinen, sillä peliyhteisöt ovat täynnä syrjintää, joka äityy ajoittain erittäin vakavaksi. Tästä surullinen esimerkki tältä kesältä on Nearin tapaus. Near oli muunsukupuolinen ohjelmoija, joka joutui vihasivuston julman nettikiusaamisen kohteeksi. Tämä maalitus oli yksi niistä syistä, jonka takia Near surmasi itsensä, tai riippuen näkökulmasta oli se savuava ase, jolla hänet julmasti surmattiin. Nearin kuolemasta uutisoi aiemmin Kotaku.

Near ei ollut vain innokas videopelaaja. Hän oli pelinkehittäjä, joka erikoistui pelikonsolien emulaatioon ja pelien kääntämiseen englannin kielelle. Hänen kuolemansa on järkyttävä tragedia. Tragedia, jonka kohteena olisi hyvin voinut olla minä.

Olen transfeminiini pelialan opiskelija ja ohjelmoija. Kuten Near, minäkin olen kiinnostunut vanhojen pelien toiminnasta. Tälläkin hetkellä YouTube-historiani on täynnä sellaisia kanavia kuin Digital Foundry ja Modern Vintage Gamer, jotka ovat omistautuneet näiden vanhojen pelien tekniseen analysointiin. Yksi unelmatyöpaikoistani olisi Night Dive Studios, joka on tullut tunnetuksi useiden pelien remasteroinneista moderneille laitteille, viimeisimpänä Quake-räiskintäpelin tuore versio moderneille konsoleille ja tietokoneille.

Vaikka niin itse sanonkin, olen henkilö, jolla on suuri tietämys ja kunnioitus pelejä ja niiden historiaa kohtaan. Olen niin sanottua sisäpiiriä, ja silti monen mielestä minulle tai minunlaisilleni henkilöille ei ole alalla tilaa.

Pelifanien penseä asenne sateenkaarevia kohtaan jatkuu myös niiden korporaatioiden sisällä, jotka tekevät pelejä. Kärjistetysti pelialalla niin sateenkaarevat, rodullistetut kuin naisoletetut kelpaavat lähinnä tekemään alemman kastin hommia valkoisten cismiesten saadessa ylennyksiä ja erivapauksia. Tilanne on niin paha, että joidenkin yhtiöiden toiminta on viety jopa oikeuteen – esimerkiksi NPR uutisoi heinäkuussa Activision Blizzardin saaneen syytteen työntekijöiden epätasa-arvoisen kohtelun ja seksuaalisen häirinnän takia.

Tällaiset väärinkäytökset – yhdistettynä pelaajien valtavan massan asenteeseen – ovat saaneet monet takajaloilleen, minut mukaan lukien. Asiaa ei auta sekään, että maalaan itsestäni houkuttelevaa kohdetta maalitukselle puhumalla asiasta avoimesti. Pelaajat eivät halua kuulla tai puhua tästä asiasta, joko huonon omatunnon tai ideologisen vastahankaisuuden takia.

Tällaisissa tilanteissa kuitenkin kannattaa kysyä, minkä takia tämä ala kiinnosti alun perinkin. Minulle pelit ovat aina olleet tärkeitä. Ne ovat olleet minulle aina lohdun, ilon ja saavutuksen tunteen lähde, kun maailma on ollut minulle julma. Lisäksi rakastan ohjelmointia, ja siihen liittyvää ongelmienratkaisua.

Monet transtaustaiset henkilöt ovat onnistuneet luomaan monia kaupallisesti ja taiteellisesti arvokkaita pelejä. Esimerkiksi Christine Love on luonut monia arvostettuja visual novel -pelejä, jotka käsittelevät ihmissuhteita, teknologiaa ja identiteettejä. Voisin listata monia muitakin esimerkkejä, mutta pointtini on se, että mahdollisten pelaajamassojen koston sijaan minun kai kannattaisi huolehtia ennemminkin oman yleisöni löytämisestä.

Loppupeleissä peliala on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, mikä myös tarkoittaa yleisöjen pirstoutumista ja monimuotoutumista. Tämä myös tarkoittaa sitä, että useimmilla peleillä on paremmat mahdollisuudet löytää pelaajansa. Mikäli nimittäin sellainen peli kuin Umurangi Generation – antifasistinen ja antikolonialistinen alkuperäisväestöön kuuluvan pelinkehittäjän teos – voi menestyä nykyisillä markkinoilla, on oman tien kulkeminen helpompaa kuin koskaan!

Lue lisää aiheesta:

Kehrääjä selvitti: LHBTQIA-pelaajat kokevat rajuakin syrjintää – turva löytyy pienemmistä peliyhteisöistä (Kehrääjä 10.8.2021)