Kolumni: Sivistyksen mitta on yhdenvertaisuus

Kehrääjä on pyytänyt poliittisia nuoriso- ja opiskelijajärjestöjä kertomaan siitä, miten heidän aatteensa mukaisesti edistetään sateenkaarioikeuksia. Uusimman tekstin takana on Keskustaopiskelijoiden liittohallituksen jäsen Aleksi Sipilä.

Sivistys, rohkeus, yhdenvertaisuus ja edelläkävijyys. Nämä ovat arvoja, joita ei pitäisi koskaan kyseenalaistaa – silti niihin kohdistuu tänäkin päivänä horjutuksia. Keskustaopiskelijoille ne eivät ole neuvoteltavia, vaan lähtökohtia paremman huomisen rakentamisessa. Sivistys ei ole vain kirjatietoa tai koulutusjärjestelmän saavutuksia, vaan yhteistä kasvua ja oppimista, jossa jokainen ihminen kohdataan arvokkaana ja tasavertaisena.

Vaikka yhdenvertaisuus on turvattu jo perustuslaissa, todellisuus ei ole mustavalkoinen. Viikoittain uutisotsikoihin nousee tarinoita syrjinnästä, vihapuheesta ja epäasiallisesta kohtelusta, jotka koskettavat erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Lainsäädäntö on kulkenut monessa asiassa edellä – Suomi on esimerkiksi hyväksynyt tasa-arvoisen avioliittolain ja uudistanut translakia – mutta asenteissa ja käytännön toimissa riittää vielä paljon tehtävää.

Yksi merkittävä kehittämisen paikka liittyy kouluun ja opettajankoulutukseen. Koulu on yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä kasvuyhteisöistä. Siellä opitaan paitsi matematiikkaa ja kieliä, myös ihmisten välistä kohtaamista ja arvostusta. Tällä hetkellä opettajankoulutukseen ei kuitenkaan kuulu pakollista opetusta sateenkaarioikeuksien edistämisestä. Tämä on ongelmallista: miten voimme odottaa, että kouluista kehittyy aidosti inklusiivisia, jos kasvattajilta puuttuvat työkalut moninaisuuden kohtaamiseen?

Inklusiivisuus ei saa jäädä juhlapuheiden ja strategiadokumenttien varaan. Sen pitää näkyä käytännössä – oppimateriaaleissa, opetuksessa ja koulun arjessa. Kun jokainen oppilas voi kokea olevansa hyväksytty ja turvassa, vahvistamme myös koko yhteisöä. Jos taas nuori joutuu piilottamaan identiteettiään häirinnän tai vihapuheen pelossa, sivistyksen lupaus jää vajaaksi.

Keskustaopiskelijoina näemme sivistyksen prosessina, joka ei koskaan valmistu. Sivistys kuuluu kaikille, ja sen mittarina ei ole vain muodollinen koulutus, vaan myös kyky oppia toisiltamme ja kasvaa yhdessä. Tähän kuuluu rohkeus kohdata erilaisuus ja rakentaa yhteiskuntaa, jossa ketään ei suljeta ulos. On tärkeää muistaa, että Suomi on monilla mittareilla turvallinen ja tasa-arvoinen maa. Olemme edelläkävijöitä monissa sateenkaarioikeuksien kysymyksissä, ja siitä voi olla ylpeä. Edelläkävijyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työ olisi valmis. Päinvastoin: se asettaa meille vastuun näyttää suuntaa myös tulevaisuudessa.

Sivistys ei ole vain menneiden sukupolvien saavutuksia, vaan tämän päivän valintoja. Jos haluamme, että nuoret voivat kasvaa yhteiskuntaan ilman pelkoa syrjinnästä, tarvitsemme enemmän kuin hyviä lakeja. Tarvitsemme tekoja, jotka tekevät inklusiivisuudesta arkea – kouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa ja kaikkialla, missä ihmiset kohtaavat toisensa.

Kysymys lopulta kuuluu: haluammeko rakentaa yhteiskunnan, jossa jokainen voi kasvaa parhaaksi versioksi omana itsenään? Keskustaopiskelijoille vastaus on selvä. Sivistys, rohkeus, yhdenvertaisuus ja edelläkävijyys kuuluvat kaikille – ja meidän tehtävämmme on varmistaa, että nämä arvot eivät jää vain sanoiksi, vaan näkyvät myös käytännössä