Kolumni: Saadaanko ovi suljettua syrjinnältä oikeudessa
Päivi Räsänen on tullut vuosia tunnetuksi siitä, että hän on julkisuudessa esillä vain silloin, kun hänellä on ollut negatiivista sanottavaa seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöistä. Räsänen pitkällä poliittisella urallaan on kaukana yhden asian poliitikosta, mutta mediatilaa ei muille avauksille ole oikein irronnut. Räsäsen kasvot ovatkin usealle se ensimmäinen asia, joka tulee mieleen aiheesta homofobia Suomessa. Toisaalta kaava on sitä käyttäneiden medioiden näkökulmasta onnistunut lähes aina: kun ensin Räsänen on saatu sanomaan jotain negatiivista seksuaali- ja/ tai sukupuolivähemmistöistä, on seuraavan päivän tai jopa viikon puheenaihe saatu määriteltyä ja tykkäyksiä, viha- ja rakkausreaktioita ja uudelleenjakoja satelee vasemmalta, oikealta sekä keskeltä. Kun järjestely palvelee molempien intressejä, ei homo- ja transfobian levittämiselle ole ollut esteitä. Tai ei ainakaan sellaisia joilla olisi konkreettisia seuraamuksia.
Valtakunnansyyttäjä onkin ensimmäinen, joka tuntuu edes yrittäneen asettaa pieniä rajoituksia siihen, mitä Räsänen, tai ylipäätään kukaan, saa sanoa ja kuinka paljon vähemmistöjä saa julkisesti solvata, ennen kuin rikoksen määritelmä täyttyy. On samaan aikaan yllättävää, että tässä kesti näinkin kauan, mutta toisaalta taas täysin yllätyksetöntä, kun tietää, että julkista keskustelua ylläpitävien intresseissä on ollut, ja on yhä, luoda kohua toisensa perään. Tähän kun yhdistetään pelko “cancelöijän” leimasta, joka on kohtuuttoman suuri, niin mitä muuta voisi odottaa. Leiman kun voi saada jopa siitä, että yrittää vain pyytää kunnioitusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuteen olla olemassa ja elää ilman pilkkaa, väkivaltaa, vainoa, halveksuntaa tai muuta syrjintää. Tälläkin kertaa Räsänen on uskonnon nojalla väittänyt tieteellisiksi asioita, jotka ovat sekä syrjiviä että kaikkea muuta kuin tieteellisiä, ja jotka solvaavat homoja ja kannustavat halveksumaan ja syrjimään homoja. Tällaista puhetta eivät sananvapaus, uskonnonvapaus taikka muut ihmisoikeudet suojele, tai ainakaan niiden ei pitäisi. Pian näemme sen, miten tilanne on Suomessa 2022.
Räsäselle tänään annettava tuomio tuskin tulee saamaan lainvoimaisuutta, koska on vaikea nähdä oikeuden kykenevän päätökseen, joka miellyttäisi molempia osapuolia siten, että asiasta ei valitettaisi eteenpäin. Se voi kuitenkin lähettää signaalin siitä, että vähemmistöjenkin solvaamisella on rajansa. Jos taas tuomio on vapauttava, jäisi kiihottaminen kansanryhmää vastaan laissa täysin turhaksi kirjaukseksi, koska käytännössä seksuaalivähemmistöistä, ja miksei muistakin vähemmistöistä, saisi kirjoittaa ja väittää aivan mitä vain, ilman seurauksia. Kysehän ei siis ole kaikkien syytekohtien kohdalla edes Räsäsen mielipiteistä, vaan Räsänen on väittänyt virheellisten, solvaavien asioiden olevan lääketieteellinen totuus. Asiaa onkin jo sivuttu aiemmin Kehrääjän pääkirjoituksessa täällä.
Tänään siis saamme tietää, hyväksyykö käräjäoikeus homojen leimaamisen häiriintyneiksi ja sairaiksi ilman seuraamuksia vai ei, kunhan väittää toimivansa uskonnollisin motiivein. Samalla selviää myös se, onko vähemmistöillä, tai ainakaan seksuaalivähemmistöillä, enää mitään käytännössä voimassa olevia juridisia suojia Suomessa. Mikäli päätös on vapauttava, on se “Vapaudu vankilasta” -kortti seksuaalivähemmistöistä levitettävälle vihapuheelle ja sen seuraukset näkyisivät arjessa varmastikin hyvin nopeasti. Jos näin kävisi, olisivat seksuaalivähemmistöt ensimmäinen vähemmistö jolle näin kävisi, mutta tuskin viimeinen. Ovi on nyt raollaan jo monen vähemmistön kohdalla ja jos yksi ovi tempaistaan auki, muut seuranevat pian perästä. Ja avonaista ovea onkin raollaan olevaa ovea vaikeampi sulkea. Paljon vaikeampaa.
