Kirja-arvostelu: Suvi Auvinen pohtii moniulotteisissa esseissään aktivismia, biseksuaalisuutta ja rakkautta
Esseekokoelma Kaltainen valmiste sisältää pohdintoja ja poimintoja Auvisen omasta elämästä, identiteetistä ja henkisestä kasvusta. Kantaaottava teos näyttää myös haavoittuvan puolen kirjoittajastaan.
Toimittaja, kirjailija, kansalaisaktivisti ja viestintäkonsultti Suvi Auvinen nousi julkisuuteen alun perin ”päivystävänä anarkistina” ja vegaanisen elämäntavan kasvona. Kaltainen valmiste (Kosmos, 2021) on Auvisen kolmas teos ja ensimmäinen kaunokirjallinen näistä. Esseekokoelma on kirja vallasta, yhteiskunnasta, ihmisistä, eläimistä, ruoan varastamisesta nälkäänsä, uskonnosta, anarkismista ja poliisiväkivallasta. Rakkaudestakin, sillä siitä anarkismi todellisuudessa kumpuaa, kuten Auvinen kirjassaan selventää.
Kaltainen valmiste on välähdyksiä menneestä yhteen kokoava albumi. Se havainnollistaa elämän olevan täysipainoista, kun antaa itselleen luvan elää itseään varten irtisanoutumalla loputtoman tehokkuuden vaatimuksesta. Eri lajeja yhdistelevä teos johdattaa lukijansa kyseenalaistamaan asioiden primitiivistä luokittelua aitoon ja sen kaltaiseen, normaaliin ja epänormaaliin, haluttavaan ja kartettavaan. Se on kasvutarina, jota jälkeenpäin aikuisena tarkastellessa yksilö tiedostaa merkittävimmän henkisen kasvun merkkipaalun olevan kyky tunnistaa oma epätäydellisyys ja haavoittuvuus.
Haavoittuvan puolensa Auvinen tuo esille myös puhuessaan biseksuaalisuudestaan ja naiseudestaan maailmassa, jossa biseksuaali nähdään edelleen huonona homona ja vielä epäonnistuneempana heterona – ikään kuin synonyymina epäilyttävälle. Muun muassa seksuaalisuudelle omistettu essee Halusta edustaa harvinaisempaa biseksuaalisuuden representaatiota varsinkin suomenkielisessä kirjallisuudessa, sillä äänessä on biseksuaali itse kertomassa halusta, itsensä löytämisestä ja biseksuaalisuuden problemaattisesta käsittelystä aiheena niin hetero- kuin homoyhteisöissä. Olemmehan kaikki varmasti joskus törmänneet bifobiaa lietsoviin väärinkäsityksiin, joiden mukaan binaisen seksuaalinen suuntautuminen on ohimenevä, yksinomaan huomionhakuisuuteen sidottu vaihe. Vastaavasti bimiehen seksuaalista suuntautumista epäillään usein homoudeksi, jonka hän kieltää itseltäänkin, koska tiedostaa, ettei vastaa heteronormatiivista käsitystä “kunnon miehestä”.
”Elämänkumppanini on cis-mies. Meidän kahden suhde ei kuitenkaan voi olla heterosuhde, koska suhteessa ei ole mukana yhtään heteroa. Ulkopuolisten on välillä vaikea ymmärtää tätä, ja itseäänkin siitä saa toisinaan muistuttaa. Vaikken ole koskaan mennyt seksuaalisuuteni kanssa kaappiin, joudun tulemaan ulos sieltä jatkuvasti.” (s. 48)
Kaltainen valmiste ei profiloidu varsinaisesti sateenkaarikirjallisuuden genreen, eikä sen tarvitsekaan. Seksuaalisuutta ja suhdetta omaan naiseuteen käsitellään esseissä reflektoiden havaintojaan ympäröivään maailmaan luontevasti, osana suurempaa kokonaisuutta – matkaa omannäköisensä aktivismin kehittymisestä ja sen tekemisen alkuajoista nykyhetkeen. On helppoa ymmärtää, miksi Auvinen korostaa, ettei aktivismissa ole kyse pyrkimyksistä ensisijaisesti aktivismin oikeaoppisuuteen. Hän tuo esille niitäkin hetkiä, kun koko aktivismi turhauttaa ja alkaa itse vähätellä oman työpanoksensa merkitystä.
Saako aktivisti kokea, ettei pysy muiden perässä julkisen keskustelun kehittyessä, saati myöntää sitä? Tuleeko anarkistista tekopyhä sell-out hänen juodessa kauramaitokahvia toimistolla sen sijaan, että auttaisi lapsia paikan päällä Kenian Kiberassa? Lukiessani Auvisen mietteitä aktivismin valjastamisesta samanhenkisten tovereiden moralisointiin huomasin nyökytteleväni mukana – oikeudenmukaisuuden puolesta taisteleva voi aiheuttaa tahtomattaankin vahinkoa niin muille kuin itselleen ottaessaan profeetan roolin.
Suosittelen Kaltaista valmistetta kaikille, jotka kaipaavat lukuelämykseltä moniulotteisuutta kantaaottavalla, mutta paikoin lempeälläkin otteella. Lyyrisyyttä ilman runoutta, aktivismia vailla pätemisen halua ja kaunokirjallisuutta poliittisuudella. Erityisellä lämmöllä suosittelen teosta kaikille niille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille, jotka eivät tänäkään vuonna koe olevansa tervetulleita Prideen – ja ehkä salaa kokevat syyllisyyttä siitä, etteivät oikeastaan edes halua osallistua.
