Kirja-arvostelu: N. K. Jemisin näyttää, miten vähemmistövihaa käsitellään spekulatiivisen fiktion keinoin

Kuva: Jalava

Jalavan suomeksi julkaisema, suunnilleen kaikki palkinnot voittanut Murtunut maailma -trilogia (2015–2017) kuvaa eri tapoja, joilla maailma loppuu: henkilökohtainen tragedia kirpaisee enemmän kuin ympäristökatastrofi.

Jos et aio lukea tätä tekstiä ensimmäistä virkettä pidemmälle, niin tässä kaikki, mitä N. K. Jemisinin Murtunut maailma -trilogiasta tarvitsee tietää: kyseessä on paras ja tärkein 2010-luvulla kirjoitettu fiktiivinen tarina.

Ehdottoman objektiivista arviotani tukee myös muun muassa maailman tieteiskirjallisuusseura, World Science Fiction Society, joka on palkinnut trilogian vuoden parhaalle scifi- tai fantasiaromaanille myönnettävällä Hugo-palkinnolla. N. K. Jemisin on ensimmäinen – ja toistaiseksi ainoa – kirjailija, jonka trilogian kolmesta romaanista jokainen on voittanut oman Hugonsa. Murtunut maailma on saanut paljon muitakin palkintoja, käytännössä lähes kaikki spekulatiivisen fiktion kentän tärkeimmät kirjallisuuspalkinnot, kuten Locus- ja Nebula-palkinnot.

Palkinnot sikseen: mikä tästä trilogiasta tekee niin uskomattoman hyvän?

Ensinnäkin se, ettei kyseessä ole “vain” hyvä spefiteos. Scifi- ja fantasiakirjallisuuden ystävät ja kriitikot tuntuvat usein arvioivan teoksia ensisijaisesti sen perusteella, kuinka yksityiskohtaisen ja kompleksisen maailman kirjailija on pystynyt luomaan ja miten genreen kuuluvat elementit, kuten teknologia ja taikuus, toimivat tässä maailmassa. Jemisin onnistuu näissä loistavasti ja sen lisäksi kirjoittaa uskomattoman kaunista ja vivahteikasta kieltä. Jokainen virke on ilo lukea jo sen puolesta, miten taitavasti sanoja on asetettu peräkkäin. Lisäksi sanat kantavat painavaa, joskus monitulkintaistakin sisältöä.

Kun Jemisin kirjoittaa maailmanlopusta, murtuvasta maailmasta, hän kertoo ennen kaikkea yksilön henkilökohtaisesta tragediasta. Kasvoton koko kansakuntaa uhkaava kadotus on kenelle tahansa ilmastokatastrofin aikaa elävälle lukijalle jo arkipäiväinen asia, joten miksi keskittyä vellomaan yleisessä ilmastoahdistuksessa? Koko manner halkeaa kahtia ja tuhkapilvi nielaisee kaiken, mutta maailma loppuu todella siihen, kun Essunin aviomies murhaa heidän yhteisen poikansa ja katoaa tyttären kanssa jäljettömiin. Konkretia tuo aiheen käsittelyyn terävän kärjen, joka uppoaa syvälle lukijan rintaan.

Essun ei henkilönä kuitenkaan typisty vain surevaksi äidiksi, vaikka hän haluaisikin itse unohtaa aiemman historiansa. Trilogian edetessä Essunin menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus sulautuvat yhdeksi. Vanhat ja uudemmat traumat eivät tee Essunista klassista sankaria, joka voimaantuu kostostaan, vaan hän on peruuttamattomasti rikki – Jemisin kuvaa realistisesti sitä, kuinka esimerkiksi oman lapsen menettämisen tragedia vaikuttaa päähenkilön mieleen. Pirstaloitunut, eri kertojien ja kerrontamuotojen välillä liikkuva kerronta kuvaa osaltaan sitä dissosiaation ja vierauden tunnetta, jota äärimmäinen suru Essunille aiheuttaa.

Toiseksi: kyseessä on aivan järisyttävän hyvä spefiteos. Jemisin luo maailman, jolla on tuhansien vuosien edestä historiaa, mutta sitä ei tuoda esiin puuduttavien luentojen kautta, vaan historia on läsnä kaikkialla. Magiaa ja muita spekulatiivisia elementtejä ei tarvitse selittää auki, vaan mysteerien vyyhti avautuu kutkuttavin, yllättävin tavoin, kun Essun lähtee pitkälle ja epätoivoiselle matkalle etsimään tytärtään. Kaikki on niin laskelmoitua ja tarkkaan suunniteltua, että lukijan tarvitsee vain liukua eteenpäin sivuilla, ehkä pysähtyä välillä haukkomaan henkeä.

Trilogian ensimmäinen osa Viides vuodenaika (The Fifth Season, 2015) esittelee Tyynimaan, karun ja epävakaan maailman, jota tulivuorenpurkaukset ja äärimmäiset sääolot tuhoavat epäsäännöllisen säännöllisesti. Ehkä vielä karumpaa on Tyynimaan asukkaiden suhtautuminen toisiinsa. Jotkut sattuvat saamaan syntymässä yliluonnollisen kyvyn käyttää ja muokata ympäristön energiaa, esimerkiksi aiheuttaa tai estää maan alla tapahtuvaa seismistä toimintaa. Nämä henkilöt, orogeenit, kokevat rajua syrjintää niin yhteiskunnallisella kuin henkilökohtaisella tasolla. Jemisin kertoo tarinan, joka on valitettavan tuttu vähemmistöön kuuluvalle lukijalle: orogeenejä pelätään ja inhotaan niin kovin, että heidät suljetaan ulos yhteisöstä tai jopa tapetaan.

Sarjan toisessa osassa, Obeliskiportissa (The Obelisk Gate, 2016) kuvataan, kuinka orogeeniksi paljastuvan henkilön läheiset saattavat mennä hyvinkin pitkälle voidakseen “parantaa” tämän. Obeliskiportin yhtenä keskeisenä aiheena on nuoren orogeenin kasvu, omien voimien tunnistaminen ja niiden hallinnan opettelu. Teos kertoo myös siitä, mitä koti ja perhe merkitsevät syrjittyyn vähemmistöön kuuluvalle yksilölle: ei ole itsestäänselvää, että lapsuudenperhe on todella perhe. On kuitenkin mahdollista löytää yhteisö, jossa voi tuntea itsensä täysin hyväksytyksi sellaisena kuin on. Ehkä se löytyy muiden samanlaisten ihmisten joukosta.

Murtuneessa maailmassa esiintyy fiktiivisen orogeenivähemmistön lisäksi myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia hahmoja. Sanottakoon, että etenkin transtaustainen hahmo on luotu juuri niin kuin pitäisi: tämän taustaa ei alleviivata, eikä hahmon sukupuolta tarvitse tuoda esiin esimerkiksi väärinsukupuolittamisen kautta. Vaikka Tyynimaan kansa on jopa väkivaltaisen ennakkoluuloista, eivät ennakkoluulot kohdistu sateenkaarivähemmistöihin – N. K. Jemisin luo omalla tavallaan turvallisempaa tilaa myös queer-lukijalle, jonka kasvoille ei lävähdä homo- tai transfobiaa. Vähemmistövihaa on tärkeä käsitellä, mutta sitä on myös enemmistöön kuuluvan lukijan helpompi ymmärtää ja purkaa paloiksi, kun teemaa katsotaan pienen etäisyyden päästä.

Jalava-kustantamo on julkaissut trilogian kaksi ensimmäistä osaa suomeksi marraskuussa 2021 ja maaliskuussa 2022. Kolmas osa The Stone Sky (2017) ilmestyy suomeksi nimellä Kivinen taivas syyskuussa 2022. Mika Kivimäen käännöstyö ei ole ollut helppoa, mutta Jemisinin persoonallinen kieli välittyy mainiosti myös suomenkielisistä versioista. Jotkin ilmaukset, kuten Tyynimaan asukkaiden sanonnat, eivät käänny englannista yhtä sutjakasti, mutta tämä ei häiritse tarinan kulkua. Murtunut maailma on todennäköisesti kokemisen arvoinen millä tahansa kielellä.