Kirja-arvostelu: Kaikki sankarit eivät pukeudu viittaan
Poika ja hame on kaunis ja samaistuttava lastenkirja, joka kertoo normien rikkomisesta ja koukuttaa lukijan kaipaamaan jatkoa tarinalle.
Jani Toivolan Poika ja hame (Otava, 2021) on ollut yksi lastenkirjallisuuden odotetuimpia teoksia tänä talvena. Kirjan päähenkilö Roni hiipii yöllä salaa äitinsä vaatekaapille, jossa hän on nähnyt punaisen hameen. Hän pukeutuu vaatteeseen, ja sen väriä, kimallusta ja tuntua ihmetellessään kokee taianomaista hyvää oloa, jota eivät särje muiden odotukset tai kiinni jäämisen pelko. Roni nukahtaa hame päällä ja aamun koittaessa ne pelot, joista ei edellisenä yönä ollut häivähdystäkään, tulevat pintaan. Entä jos äiti huomaa, että hame on hänellä, ja suuttuu? Hädissään poika piilottaa punaisen vaatteen koulureppuunsa. Hame kulkeutuu Ronin repussa kouluun, ja vaikka kuinka Roni yrittää keskittyä päivään, hän hame valtaa hänen mielensä ja halu pukeutua siihen kasvaa.
Saara Obelen kuvitukset ovat niin värikylläisiä, että sivut melkein hohtavat. Vaivattoman tuntuinen ja rento kuvitustyyli siivittää tarinan lentoon.
Tarinan kerronnassa mukaillaan hieman lapsenomaista ilmaisua, jossa Ronin ajatukset saattavat välillä karata hetkellisesti ympäristön tapahtumista hänen tavatessaan uutta sanaa mieleensä. Juoni kestää tämän tyylivalinnan vallan hyvin ja se tahdittaa kerrontaa: tapahtumallisesti hiljaisina hetkinä Ronilla on aikaa ihastella, ihmetellä ja tunnustella hametta, mutta kiusaajien lähestyessä poika toimii, ei mieti. Vaikka kerronnan tehokeino toimii loistavasti tunnelman luomiseen, se kiidättää myös tarinan loppuun aivan liian nopeasti. Ronin tarina imaisee mukaansa ja lukija jää kaipaamaan lisää.
Kirjassa tuodaan esille sukupuolen ilmaisun rikkomiseen liittyviä kipeitä aiheita lapsen näkökulmasta. Äidin huoli kiusaamisesta on lapsen silmin vanhemman vihaisuutta lasta itseään kohtaan, ja kiusaaminen koulussa on vahva pelko, joka vaikeuttaa Ronin itseilmaisua. Yhteiskunnan ja muiden ihmisten odotukset ovat iskostuneet Roniin jo nuorella iällä, mikä aiheuttaa paitsi huolta, myös vaikeuttaa itselleen luonnollisimmalla tavalla toimimista ja olemista.
Ronin tukena on kuitenkin mummo, joka kannustaa poikaa olemaan oma itsensä ja antaa Ronin vastoin äidin toiveita leikkiä jopa nukeilla. Ronin ja hänen isoäitinsä suhde on erityisen läheinen. Mummo on turvallinen aikuinen, mutta Roni ei kerro hänellekään salaisuutta hameesta.
Odotusten, autenttisuuden ja kommunikaation ristiriidat seuraavat Ronia myös kotoa kouluun. Roni kulkee koulumatkansa naapurinsa Pinjan kanssa, mutta joutuu odottamaan ennen kouluun saapumista, jotta näyttäisi, että he eivät kävelleet yhdessä. Poika ja tyttö voivat olla ystäviä, mutta vain niin, ettei kukaan koulussa näe sitä.
Kirjan maailman tavallaan ehdoton binäärisyys pistää hieman lukijan silmään: sukupuolen ilmaisun moninaisuus on teoksen keskiössä, mutta sukupuoleltaan moninaiset hahmot jäävät puuttumaan. On tyttöjen ja poikien leikkipiirejä, on tyttöjen ja poikien leikkejä ja vaatteita. Näiden laatikoiden laajentaminen ja rikkominen on tärkeää, mutta muunsukupuolinen lukija voi jäädä silti ihmettelemään, onko hänen kaltaiselleen paikkaa Ronin maailmassa.
Vaikka hame voimauttaa Ronia ja hän saa osakseen myös rohkaisevia kommentteja, jää moni kirjassa esille nostetuista ongelmista ratkaisematta. Vaikka yhden pojan rohkeus ja voimaantuminen ovatkin tunteita herättävää luettavaa, ei kirjassa selviä, vieläkö tiukat tyttöjen ja poikien piirit jäävät hallitsemaan koulun pihaa, vai toimiiko Ronin rohkeus perhosensiipien iskuna, joka aloittaa normien vastaisen vallankumouksen koulussa. Kaunis tarina kestää vastaamattomat kysymykset, mutta koukuttaa lukijan toivomaan lisää.
Monilta osin Ronin tarina on hyvin samaistuttava myös lukijalle, joka ei jaa kaikkia Ronin hahmoon liittyviä puolia. Ronin kokema euforia, kun hän pukee ylleen Sen Yhden Tietyn Vaatteen, on tunne, jonka varmasti moni transsukupuolinen ja sukupuolen ilmaisultaan moninainen lukija pystyy jakamaan. Hame rinnastetaan niin kerronnassa kuin kuvituksissakin supersankarin asuun. Hame toimii kilpenä kiusaajia vastaan ja nostattaa Ronin mielentilan suorastaan lentoon. Tämä on kaunis vertaus ja osuva sellainen. Sankaruuteen tarvittava rohkeus lähtee sydämestä, mutta joskus se tarvitsee oikeanlaisen sotisovan, jossa tulla esiin.
