Kehrääjä selvitti: LHBTQIA-pelaajat kokevat rajuakin syrjintää – turva löytyy pienemmistä peliyhteisöistä

Kuvitus: Mateo Vrbs / Unsplash.

Peliyhteisöjen LHBTQIA-myönteisyyttä kartoittavassa lukijakyselyssä käy ilmi, että vähemmistöön kuuluvat pelaajat pelaavat mieluiten omassa kaveriporukassa tai suljetussa queer-yhteisössä. Näiden ulkopuolella syrjintä ja queerviha on valitettavan yleistä.

Heinäkuussa Kehrääjä teki lukijoilleen kyselyn liittyen LHBTQIA-pelaajien kokemuksiin peliyhteisöistä. Kysyimme, millaisia pelejä ihmiset pelaavat, miten he tulevat peliyhteisöissä kohdelluiksi ja kuinka huolissaan he ovat mahdollisesta syrjinnästä. Lisäksi kartoitimme positiivisia ja negatiivisia kokemuksia internetin pelaajayhteisöistä. Kyselyyn vastasi 91 vastaajaa, joista 89 kertoo kuuluvansa seksuaalivähemmistöön ja 68 sukupuolivähemmistöön.

Kyselyn vastanneiden kesken kolme suosituinta peligenreä ovat räiskintäpelit (kuten Overwatch, Battlefield tai Call of Duty), selviytymis- tai seikkailupelit (kuten Valheim, Minecraft ja Sea of Thieves) ja massiivimoninpelattavat roolipelit eli MMORPG:t (kuten World of Warcraft, Final Fantasy XIV ja Guild Wars 2). Tuttu kaveriporukka osoittautuu suosituimmaksi peliseuraksi, joko muutamien kavereiden kesken (78% vastaajista) tai kaveriporukoiden omilla servereillä (54%). Noin puolet pelaajista kertoo pelaavansa julkisilla servereillä ja/tai satunnaisten pelaajien kanssa, ja yksin pelasi 53% vastaajista. Sekä genrejä että peliseuraa koskeviin kysymyksiin oli mahdollista valita useampia vastauksia.

“Jos pelaa randomien kanssa ja korjaa et hei mun pronominit on “they/them” alkaa suurimman osan ajasta heti v-ttuilu“

Anonyymi vastaaja

Kysyttäessä, kuinka avoimesti pelaajat kokevat voivansa olla avoimia identiteetistään peliyhteisössä, vastauksiin tulee hajontaa. Asteikolla 1-10, jossa 1 on ”en ollenkaan avoimesti” ja 10 ”täysin avoimesti”, tulee vastauksien keskiarvoksi 6,2, eli suuri osa sateenkaarevista pelaajista kokee voivansa olla avoimia identiteetistään. Sanallisissa vastauksissa korostuu se, että omassa kaveriporukassa tai pelin sisäisessä queer-yhteisössä pelatessa koetaan selvästi enemmän turvallisuudentunnetta, jolloin omasta identiteetistä on helppo olla avoin.

Monet kertovat löytäneensä turvallisen, syrjimättömän peliyhteisön ikään kuin sattumalta, ja saaneensa näistä pienemmistä yhteisöistä uusia, LHBTQIA-yhteisöön kuuluvia ystäviä. Turvalliset peliyhteisöt ovat vastauksien perusteella usein suljettuja servereitä, joihin liittyessä pelaajalla on jo tiedossa, että yhteisö on esimerkiksi LHBTQIA-myönteinen, feministinen tai sateenkaareville pelaajille suunnattu. Eritoten MMORPG-pelien, kuten Guild Wars 2:n ja Final Fantasy XIV:n yhteisöistä puhutaan positiiviseen sävyyn. Guild Wars 2 -pelin virtuaalinen Pride-marssi saa erikseen useamman kehun.

Muihin genreihin kuuluvista peleistä mainitaan positiivisessa mielessä muun muassa Apex Legends-, The Sims 4-, Animal Crossing– ja Minecraft-pelien yhteisöt. The Simsin kohdalla eräs vastaaja pohtii, että peli lienee luonteeltaan LHBTQIA-ihmisiä houkutteleva. Hahmoja voi The Sims -sarjan peleissä kustomoida mielensä mukaan ja seurustelusuhteita voi muodostaa sukupuolesta riippumatta. Myös pöytäroolipeleihin, kuten Dungeons & Dragonsiin liittyvät yhteisöt saavat kiitosta. Monilla pelaajilla on heti tervetulleempi olo pelin lisäksi myös peliyhteisöön, jos pelissä voi pelata LHBTQIA-hahmolla. Lisäksi naisvaltaiset peliyhteisöt koetaan lähtökohtaisesti turvallisemmiksi.

Merkittävä osa kyselyyn vastanneista henkilöistä ei ole kokenut vähemmistöasemaan liittyvää syrjivää käytöstä peliyhteisöissä viimeisen vuoden aikana – tämä selittyy toki osaksi myös sillä, että lähes 80% vastaajista kertoi pelaavansa tutussa kaveriporukassa. Kysymyksessä kartoitettiin kokemuksia asteikolla 1-10, jossa 1 on “en koskaan” ja 10 “jatkuvasti”.

Toisaalta monet queer-pelaajat kertovat välttävänsä kokonaan puhumista tuntemattomien pelaajien kanssa, sillä homo- tai transviha pelottaa heitä. Eräs vastaaja kertoo esittävänsä cisheteromiestä peliyhteisöissä, sillä hänen mukaansa “se on usein ainoa tapa saada pelata rauhassa”. Vastauksien perusteella monilla sateenkaarevilla pelaajilla on tarve piilotella omaa identiteettiään pilkatuksi tulemisen pelossa.

Kysyttäessä negatiivista kokemuksista vastauksissa korostuu eritoten kilpailuhenkisiin peleihin liittyvä trashtalk-kulttuuri, jossa vastapuolen pelaajille huudellaan törkeyksiä, mikä usein kohdistuu juuri seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiin. Pelien chateissa törmää myös usein homo- ja transvihamielisiin kommentteihin, vastaajien mukaan sekä englanniksi että suomeksi. Pahimmillaan vastaajat kertovat saaneensa tappouhkauksia tai itsemurhakehotuksia, tai että heitä on yritetty doxxata eli ottaa selville henkilön asuinpaikkaa, sosiaalisen median tilejä tai muita henkilötietoja.

“Varsinkin mmo-pelien ja muiden moninpelaajapelien parissa on kokoajan homofobiaa, naisvihaa ja täyttä ymmärtämättömyyttä sukupuolivähemmistöille. Usein huonosta pelimenestyksestä johtuen monet purkavat kateutensa tai katkeruutensa muihin pelaajiin, ja vähemmistöt ovat helppo kohde tällaiselle vihalle. (…) ja internetin kautta pelaamisen suurpiirteinen anonyymiys mahdollistaa käytöstä, jota ei välttämättä kasvotusten tekisi. Useissa peleissä on tapoja raportoida pelaajien epäsopivaa käytöstä, mutta niillä on usein rajoitettu vaikutus.”

Anonyymi vastaaja

Useassa vastauksessa mainitaan äänichatin tai striimaamisen olevan hankalaa sukupuoli-identiteetin ja äänen ristiriidan takia. Eräs vastaaja kertoo, että hänen androgyynistä ääntään kyseenalaistetaan usein, ja hän saa jatkuvasti kuulla “oletko tyttö vai poika” -kysymyksiä. Queervihan ja väärinsukupuolittamisen lisäksi monilla on kokemusta rasismista, naisvihasta ja seksismistä sekä asiattomista seksuaalissävytteisistä kommenteista. Esiin nousee useammassa vastauksessa, kuinka peliyhteisöissä oletuksena on, että kaikki pelaajat olisivat valkoisia cisheteromiehiä – muunlaisia pelaajia ei vastaajien mukaan hyväksytä yhteisöihin yhtä helposti.

Koska yli 60% vastaajista kertoo pelaavansa räiskintäpelejä, on niistä myös eniten negatiivisia kokemuksia. Yli 10 vastaajaa kertoo, että suositun räiskintäpeli Overwatchin yhteisö on erityisen toksista. Overwatch saa kuitenkin myös positiivisia mainintoja, ja ainakin yhden henkilön kokemus on, että syrjinnästä raportoiminen johtaa usein kyseisessä pelissä toimenpiteisiin moderaattorien toimesta.

Muita useampaan kertaan mainittuja pelejä, joiden yhteisössä sateenkaarevat pelaajat eivät koe oloaan turvalliseksi, ovat muun muassa League of Legends, Valorant ja Call of Duty -sarjan pelit. Näistä Call of Dutyn kohdalla yhden vastaajan kokemus on tosin päinvastainen: hän kertoo, että pelissä usealla pelaajalla on Pride-lippuja profiilissaan, kuten myös hänellä, ja hän ei ole itse kokenut häirintää asiaan liittyen.

”Muunsukupuolisena en uskalla edes yrittää olla oma itseni lähipiirini ulkopuolella, saati toksisessa pelimaailmassa.”

Anonyymi vastaaja

Noin kaksi kolmasosaa vastaajista on hyvin huolissaan siitä, että heitä saatetaan kohdella huonosti sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisen suuntautumisen takia internetin pelaajayhteisöissä (asteikolla 1-10, jossa 1 on “en ollenkaan huolissani ja 10 “erittäin huolissani”). Esiin nousee, että myös vertaisten kokemukset huonosta kohtelusta vahvistavat näitä pelkoja.

Kyselyn vastausten perusteella syrjintä on edelleen valitettavan yleistä, ja lienee syytä todeta, että peliyhteisöiden tulisi kunnostautua sen kitkemisessä. Pelaajat toivovat myös pelien tekijöiltä queervihan tuomitsevia kannanottoja sekä tiukempaa linjaa moderointiin – monessa pelissä nähdään sateenkaarilippuja tai -logoja, mutta tätä ei koeta yksinään riittäväksi.

Kuitenkaan kaikki pelit ja peliyhteisöt eivät ole samankaltaisia edes saman genren sisäpuolella. Eräs vastaaja huomauttaa, että esimerkiksi Battlefieldin ja Overwatchin yhteisöt ovat hänen kokemuksiensa mukaan huomattavan erilaisia siitäkin huolimatta, että molemmat ovat suosittuja räiskintäpelejä. Vastaajat myös painottavat eritoten kilpailullisten pelien (pelien, jotka on suunniteltu osin e-urheilulajeiksi tai ovat niiden tapaisia) toksista luonnetta. Kuitenkin tilanne ei ole toivoton, ja useat pelaajat kertovat, että asiat ovat myös parantuneet huomattavasti ajan mittaan. Oman, inklusiivisen porukan löytämien on esimerkiksi Discordin tapaisien alustojen avulla ilmeisen helppoa.

“Tappelupeliporukoissa on ollu viime vuosina hyvää ja kehittävää keskustelua erinäisten homofobisten ja ableististen termien poistamisesta yleisestä kielenkäytöstä ja niitä ei ole tullu nähtyä pitkään aikaan. Valtaosa tappelupelaajista on lähinnä kiinnostunut yhteisön ylläpitämisestä ja uusien pelaajien saamisesta mukaan, vaikkakin kaikenlaisia pienempiä toksisia porukoita löytyy, mutta ne ovat harvoin tekemisissä pääyhteisön kanssa.”

Anonyymi vastaaja

”Enimmäkseen pelit on olleet positiivinen asia elämässä ja vaikka paskaa on paljon, niin silti kyllä kannustaisin kokeilla moninpelejä, koska jos ja kun yhteisö tai edes muutama pelikaveri löytyy, jotka jakaa saman vähemmistöstatuksen, se on oikein hieno fiilis ja pelaaminen on helppo tapa ystävystyä paremmin”

Anonyymi vastaaja