“Joidenkin mielestä kaksi naista ei ole sovelias pariskunta” – Lesbojen näkyvyyden viikolla kuullaan lesbojen tarinoita

Kuva: AllGo / Unsplash. Kuvituskuvan henkilöt eivät liity tekstiin.

Lesbojen näkyvyyden viikkoa vietetään 26.4.–2.5., ja Kehrääjä juhlii viikkoa julkaisemalla lesbojen kirjoittamia tekstejä. Viikon aikana kuullaan tarinoita siitä, miten oma identiteetti on löytynyt, mitä lesbous voi tarkoittaa kenellekin ja millaista on olla lesbo.

Lesbian Visibility Weekin eli lesbojen näkyvyyden viikon tarkoitus on DIVA-lehden mukaan juhlia lesboja sekä nostaa esiin kaikkien, varsinkin marginalisoitujen, naisten ja muunsukupuolisten ääntä. 26.4. vietettävästä lesbojen näkyvyyden päivästä juhla on laajentunut koko viikon pituiseksi. Kehrääjän meiltä meille -periaatteen mukaisesti viikon aikana julkaistavien tekstien takaa löytyy lesbo kirjoittaja.

Nimettömänä pysyttelevä kirjoittaja kertoo koskettavassa tekstissään, miltä lesbous kuulostaa ja miksi sitä joskus ympäröi hiljaisuus. Iida Aro kuvailee, miten muiden odotukset ja ennakkoluulot ovat vaikuttaneet oman identiteetin etsimiseen – mutta miten hienolta tuntuu lopulta “löytää itsensä”. Muunsukupuolinen lesbo Nadja kirjoittaa lesbojen moninaisuudesta ja sukupuolistereotypioiden uhmaamisesta, ja Ennu Leiwo kirjoittaa parhaasta lesbokomediasta, jonka on nähnyt.

Lisäksi Kehrääjän Instagram-tilillä esitellään viikon aikana joitakin tunnettuja lesboja, jotka ovat olleet omana aikanaan poliittisia vaikuttajia tai puhuneet ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Pääset tutustumaan muihin julkisuudessa esiintyviin lesboihin DIVAn kokoaman Visible Lesbian 100 -sivun kautta (englanniksi).

Lesbojen näkyvyyden viikon avaa tämä Elina Huttusen kaunis, romanttinen teksti:

Ehkä sitten joskus, kun olen onnellinen, halaan sinua pitkään ja kyyneleet valuvat pelkästään onnesta, rakkauden huumasta tai nousuhumalan kutittelevasta tunteesta. Silloin valssaan kanssasi häävalssia koko yön. Joidenkin mielestä kaksi naista ei ole sovelias pariskunta, mutta meitä se ei kiinnosta. Valssaamme siitä huolimatta levottomina koko viikon. Ja sitten koko loppuelämän. Hymyilen ja katsot takaisin. Et luovu katseestani, vaikka en silloin ollutkaan kuin yksi kaikista. Lupaat, että nyt mikään ei lopu, ja sitten uppoudun taas uudestaan metsänvihreisiin silmiisi. 

Ehkä sitten joskus, kun olen edes iloinen, tyhjennät tiskikoneen, ja vaikka Ikeasta ostettu lautanen murtuisi, hymähdän vain hiljaa. Silloin tanssimme aamun Hesariin asti Dynamon lattialla. Laulat Shampanjaa ja silmäni hehkuvat hetken huumasta. Juomme halpoja ja yön hetki murenee pelon kyyneliin. Sylissäsi uskallan. 

Mutta ehkä nyt olemme vain tässä. Katseet poraavat selkiimme kolmannen asteen palovammat. Lasissa on se kalja, jonka baarimikko osasi jo kaataa, kun astuimme sisälle. Seuraan katsettasi musiikin lumossa, ja kikatat älyttömille jutuilleni. Kipu hiipii ovelle, ei jätä. Keität kahvia aamulla ja viet biojätteen, joka on homehtunut. Tuot kaupasta kahvimaitoa ja metsänvihreät silmäsi loistavat.