Homoseksuaaliset teot sallittuja Suomessa tasan 50 vuoden ajan

Homoseksuaaliset teot sallittuja Suomessa tasan 50 vuoden ajan

Kuvituskuva: Mielenosoitus Setan vapautuspäiviltä vuodelta 1980. Seta ry:n kuvapankki.

Samaa sukupuolta olevan henkilöiden väliset suhteet olivat Suomen rikoslaissa rangaistavia 76 vuoden ajan, ja tuomioita langetettiin tänä aikana yli tuhannelle ihmiselle. Suurin osa tuomituista oli miehiä.

Homoseksuaalisten tekojen rangaistavuus poistettiin Suomen rikoslaista tasan 50 vuotta sitten, 1.2.1971. Vuonna 1889 säädetyn rikoslain pykälä kuului näin: “Jos joku harjottaa haureutta toisen samaa sukupuolta olevan kanssa; rangaistakoon kumpikin vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi.” Haureuden käsite kattoi paitsi seksuaaliset teot, myös esimerkiksi samaa sukupuolta olevan henkilön suutelemisen.

Vuoden 1889 rikoslain säätämisen jälkeen käytössä oli tutkija Miikka Vuorelan Sateenkaarihistoria-sivuston blogikirjoituksen mukaan ainoastaan ehdoton, korkeintaan kahden vuoden vankeusrangaistus. Ehdollinen vankeusrangaistus otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1921, minkä jälkeen voitiin tuomita ehdottoman lisäksi ehdollisia vankeusrangaistuksia. Vuorela kirjoittaa, että homoseksuaalisista suhteista tuomituista henkilöistä noin puolet tuomittiin vankilatuomioon. Vuosina 1924–1970 Suomessa tuomittiin homoseksuaalisista teoista yhteensä hieman yli tuhat ihmistä. 

Miehiä tuomittiin eniten homoseksuaalisista teoista

Tutkija Sandra Hagman kirjoittaa Sateenkaarihistoria-sivulla, että naisia ei tuomittu ennen 1930-lukua “samasukupuolisesta haureudesta” lainkaan. Hagmanin mukaan tämä osaltaan kertoo siitä, ettei naisia nähty seksuaalisesti aktiivisina subjekteina, vaan paremminkin seksuaalisten tekojen objekteina. 1930-luvunkin jälkeen suurin osa homoseksuaalisista teoista tuomittuja henkilöitä oli miehiä. Hagman arvelee naisten pelastuneen syytteiltä siksi, koska naisten väliset suhteet tapahtuivat yksityisissä tiloissa, kuten kotona. 

Miesten väliset suhteet ovat historiallisesti olleet Suomessa julkisempia kuin naisten väliset, etenkin toisen maailmansodan jälkeen kukoistaneessa suurempien kaupunkien “puistohomokulttuurissa”, jossa miehet etsivät satunnaista seksiseuraa julkisilta paikoilta. Hagman kirjoittaa, että ennen 1930-lukua aikuisten miesten välistä seksiä ei nähty yhteiskunnassa tai yhteisöissä suurena ongelmana, mutta ilmapiiri kiristyi viimeistään 1950-luvulle tultaessa. Homoseksuaalisuus oli noussut jo 1930-luvulla lääketieteellisen mielenkiinnon kohteeksi, ja sotien jälkeen homomiehet alettiin Hagmanin mukaan nähdä uhkana koko yhteiskunnalle, sillä “heidän pelättiin levittävän homoseksuaalisuutta poikiin ja nuorukaisiin viettelemällä heitä seksuaalisiin tekoihin”.

Dekriminalisaatio ei vielä tuonut yhtäläisiä oikeuksia

1960-luvulla länsimainen maailma muuttui sallivammaksi ns. seksuaalivallankumouksen myötä. Sandra Hagman kirjoittaa yhdysvaltalaisen bio- ja seksologi Alfred Kinseyn tutkimuksen vaikuttaneen suuresti siihen, että arvot muuttuivat nopeasti Suomessakin. Kinseyn vuonna 1948 julkaisema tutkimus osoitti homoseksuaalisuuden olevan luultua yleisempää.

Vaikka homoseksuaaliset teot lopulta dekriminalisoitiin, samalla kuitenkin asetettiin samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliselle seksille korkeammat suojaikärajat sekä kehotuskielto, eli “julkisesta kehottamisesta samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliseen haureuden harjoittamiseen” tuli rangaistava teko. Kehotuskielto vaikutti esimerkiksi LHBTQIA-järjestöjen toimintaan, mediaan ja kulttuurin kenttään. Se kumottiin vasta vuonna 1999, ja samana vuonna myös suojaikärajat muuttuivat yhtenäisiksi osapuolten sukupuolesta riippumatta.

Hagmanin mukaan jopa vankilatuomioita vahingollisempaa oli “lainsuojattomuus ja näkymättömyys, jota rikoslain kontrolli tuotti seksuaalivähemmistöille”. Syrjivä ja vihamielinen ilmapiiri tuotti ihmisille “sisäisiä vankiloita”: vaiettuja salaisuuksia, jopa ylisukupolvisia traumoja ja mielenterveysongelmia. Vaikka homoseksuaalisten tekojen rangaistavuus on poistettu rikoslaista jo 50 vuotta sitten, on tämä laki jättänyt synkän varjon suomalaiseen sateenkaarihistoriaan.