Hallitus ei aio tehdä yhtään vitun mitään

Hallitus ei aio tehdä yhtään vitun mitään

Kepu pettää aina, mutta ainakin se on yleisesti tiedetty totuus. Jotkut meistä sateenkaariyhteisöön kuuluvista saattoivat vielä elätellä pientä toivoa vasemmistoliiton kohdalla.

Kun Marinin hallitus valittiin, mä ystävineni uskallettiin hengittää – mitä nyt binderin puristukselta yleensäkään kykenee. Toki kukaan meistä ei ollut tarpeeksi tyhmä uskoakseen sokeasti kaikkiin uusien hallituspuolueiden lupauksiin, mutta ainakin niitä lupauksia oli, ja ne olivat oikeaan suuntaan. Hallituksessa oli Vasemmistoliitto, jonka viimeistään nimen perusteella luulisi ajavan edes jollakin tasolla myös köyhien ja vähemmistöjen asemaa.

Mutta samaa paskaa eri purkissahan sieltä tuli. Hei, entä jos me laitetaan meidän pääministeri Helsinki Priden suojelijaksi, niin nää tyhmät homot ei huomaa, ettei me oikeasti aiota tehdä mitään niiden eteen!

Kehrääjä uutisoi 17.2. hallituksen uuden translakiehdotuksen sisällöstä. Artikkelin julkaisuhetkellä olin treeneissä – siispä luin sen ensimmäisenä asiana, jonka tein päästyäni vapaalle. Heti sen jälkeen istuin hetken vitutuksessani, kunnes päätin twiitata vitutukseni maailman nähtäväksi, kuten hyvä zoomer tekee.

Uudistuksen tarve oli kirjattu jo hallitusohjelmaan, mutta sen aloittamisessa kesti niin kauan, että sateenkaariyhteisö ehti jo menettää toivoaan – ja toivon menetys oli oikea reaktio, vaikka lakiehdotus loppujen lopuksi sieltä putkahtikin. Lakiehdotus oli nimittäin lähes kaikkien toiveiden vastainen.

Ihmisoikeuksia rikkovaksi tuomittu lisääntymiskyvyttömyysvaatimus oltaisiin hallituksen esityksessä poistamassa. Sukupuolen voisi korjata juridisesti perustellun hakemuksen perusteella 30 päivän harkinta-ajalla täysin erillään lääketieteellisestä transitiosta. Täyteen itsemäärittelyoikeuteen ei siis päästäisi, mutta nykyjärjestelmään verrattuna kyseessä on huomattavasti kevyempi ja hyväksyttävämpi malli. Myös mahdollisuutta äiti- ja isänimikkeiden korjaamisen hakemiseen ehdotetaan.

Paljon muuta hyvää sanottavaa en sitten hallituksen ehdotuksesta keksikään. Pilataan pyrkimykset hedelmöityshoitoja hakevien transihmisten aseman parannukseen niin pahasti, että potentiaalisesti asetetaan transihmiset vaaraan. Transrekisteriin ei puututa, eikä väestötietojärjestelmää koskeviin lakeihin olla koskemassa. Eniten keittää kuitenkin nuorten asemaan tehtävät muutokset – tai niiden puute.

Hallitus ei aio tehdä yhtään vitun mitään parantaakseen transnuorten asemaa.

Sinänsä tämän ei pitäisi olla yllätys. Hallitus on lupaillut paljon ja toteuttanut kovin vähän, ja vähäisetkin toteutukset ovat olleet melko suuria pettymyksiä. Mietin tässä itsekseni vaan, että millähän vasemmistoliitto aikoo saada itselleen äänestäjiä seuraavissa eduskuntavaaleissa, jos hallituksessa ollessaan he tekevät lähestulkoon samaa politiikkaa kuin kokoomus.

Jo aiemmin kesällä 2020 sosiaali- ja terveysministeriön alainen Palko teki transterveydenhoidosta uuden, jotenkin jopa aiempaa huonomman hoitosuosituksen. Vihreät ja vasemmistoliitto lupasivat puuttua tähän – toisin kävi. Nykyään muuttumattomien suositusten nojalla monet transihmiset jäävät ilman kipeästi tarvitsemaansa transterveydenhuoltoa. Pikku vinkki edellämainituille puolueille: jos haluatte yhtään pelastaa imagoanne translain täydellisen flopin jälkeen, niin voisitte vaikka korjata meidän hoitosuositukset.

Onneksi olen jo pikkulapsena sota- ja ihmisoikeusrikeuutisista kyynistynyt 18-vuotias zoomer, jolla ei koskaan ollutkaan toivoa parlamentarismin toimintaan. Jos parempaan tulevaisuuteen uskoo vain se pieni sisäinen lapsi sielussani, en minä kokonaisena ihmisenä onneksi koe suuria pettymyksiä parannusten tosiaan jäädessä vaaliteltoilla käytyihin keskusteluihin. Pieni sisäinen lapsi sielussani on kuitenkin tarpeeksi hengissä, että osaan olla helvetin vihainen nykyisten transnuorten puolesta. Minä elin sen helvetin, eikä kukaan muu ansaitse niin huonoa oloa niin nuorena.

Valvoin vuosi sitten keväällä öitä ennen kouluaamuja rukkaamassa Oikeus olla -kansalaisaloitteen aloitetekstiä ja lukemassa sitä varten dokumentteja, joita lukion kakkosella olevan ei todellakaan tarvitsisi vielä ymmärtää. Aloitteen valmistuttua vietin aikaani puhumassa ympäri vuorokauden pyörineissä Discord-puheluissa allekirjoitusviivan noustessa lähes historiallisen nopeaa tahtia. Kampanjaa tehdessä kuulin monta kertaa tiimin keskustelua siitä, kuinka kaikki täytyy aina tehdä itse.

Kansalaisaloitetekstiä varten lukemieni dokumenttien joukossa kuvattiin hyvinkin yksityiskohtaisesti nykyisen translain puutteita sekä sen vaikutusta muun muassa translasten ja -nuorten hyvinvointiin. Dokumenteista ja lausunnoista ilmeni hyvin selvästi, että on tunnustettu fakta, että transnuoret hyötyvät sukupuolikokemustaan vastaavasta sukupuolimerkinnästä valtavasti.

Uskallan itse muotoilla asian kärkkäämmin sanakääntein: vasemmistohallituksemme ehdotus transnuorten huomiotta jättämisestä translakiuudistuksessa johtaisi toteutuessaan useisiin itsemurhiin ja vielä useampiin syrjäytyneisiin ja huonovointisiin nuoriin.

Minun piti kuolla ennen kuin täytin 18. En anna kenenkään muun elää niin, jos se on minusta kiinni. Ehdin täyttää juuri Oikeus olla -kampanjan alkaessa 18 – ja itkin shokista sen tapahtuessa, koska olin tehnyt sen. Selvisin täysi-ikäisyyteen, enkä edes hirveän paljon halua kuolla!

Erästä live-lähetystä suunnitellessa minua kuvailtiin “ex-nuoreksi”, mutta käytännössä kuitenkin edustin tätä usein unohdettua nuoriso-osastoa rakkaan valitun pikkusiskoni ollessa estynyt transvihamielisen bioperheensä vuoksi. Itse olen tarpeeksi onnekas pystyessäni tekemään transaktivismia vihamielisestä bioperheestäni huolimatta – minulla on paikkoja, minne mennä, jos tilanne kärjistyy.

Aion myös jatkaa näiden samaisten nuorten asioiden ajamista jatkossa. Hallitus saattaa kusta nykyisten ja tulevien transnuorten niskaan kaikella voimalla ja häpeämättä, mutta yhteisönä emme koskaan tule jättämään heitä suljettujen ovien ulkopuolelle, vaan otamme nuorimpamme mukaan avosylin.

Koska kaikki – siis aivan kaikki – täytyy jumalauta tehdä itse.