Elokuva-arvostelu: Nähdäänkö Mitchellin perheessä oikeasti queer päähenkilö?

Elokuva-arvostelu: Nähdäänkö Mitchellin perheessä oikeasti queer päähenkilö?

Katie (vasemmalla) lähtee perheensä kanssa road tripille, mutta matka ei mene ihan suunnitelmien mukaisesti. Kuvakaappaus elokuvasta The Mitchells. vs The Machines (2021)

The Mitchells. vs The Machines -elokuva ei mullista maailmaa tai käsittele juurikaan päähenkilön queer-identiteettiä, mutta se tarjoaa hurmaavaa animaatiota ja sydäntälämmittävän tarinan.

Sony Picturesin uusi animaatioelokuva The Mitchells. vs The Machines (2021, suom. Mitchellin perhe ja koneiden kapina) kertoo Katie Mitchellistä ja hänen perheestään. Katie on juuri aloittamassa elokuvaopinnot yliopistossa, ja hänen vanhempansa keksivät, että he voisivat tehdä vielä perheen yhteisen road tripin. Yhtenä syynä tähän on Katien ja hänen isänsä kiristyneet välit, sillä isä ei vain jaksa ymmärtää Katien “taidehömpötystä”. Matkaan tulee mutkia, kun tekoälystä tulee paha ja tekniikka ottaa vallan.

Michael Riandan ja Jeff Rowen ohjaama ja käsikirjoittama The Mitchells vs. the Machines herätti paljon keskustelua jo ennen julkaisuaan. Erityisesti artikkelien ja somekeskustelun aiheeksi nousi se, että kyseessä on ensimmäinen ison studion tuottama koko perheen pitkä animaatioelokuva, jonka päähenkilö on avoimesti queer. Tähän suhtauduttiin sekä animaatioiden ystävien että sateenkaariyhteisön piireissä yhtä aikaa innostuksella ja kyynisesti.

Toki olisi mahtavaa saada kunnon representaatiota animaatioon, mutta kuinka monta kertaa tällaiset puheet ovat osoittautuneet pettymykseksi? Kuinka usein on hehkutettu hahmoa, joka kuuluu seksuaalivähemmistöön, mutta hahmolla onkin ehkä yksi siihen viittaava repliikki? Tai kuinka usein se on yksi pieni hetki jossain taustalla, jota ei ikinä sanottu suoraan?

Pystyisikö The Mitchells vs. the Machines parempaan kuin esimerkiksi Disneyn elokuvat? Tarkoittaisiko ”avoimesti queer” tällä kertaa oikeasti, että ”avoimesti queer”? 

No ei. Päähenkilön eli Katie Mitchellin identiteetti on kutistunut sateenkaaripinssiin ja yhteen nopeaan keskusteluun, jossa puhutaan hänen seurustelevan toisen tytön kanssa. Siinä kaikki.

Suurimmaksi selitykseksi tälle on annettu se, että hänen identiteettinsä on normaali asia, eikä se ole tarinan tärkein aspekti. Voisihan identiteetti siitä huolimatta olla isompana osana tarinaa. Ehkä siitä olisi voinut puhua elokuvan alussa. Katie olisi voinut mainita suoraan ihastuksensa tulevaan luokkakaveriin. Ennen robottien hyökkäystä olisi autossa road tripin aikana ollut paljon aikaa ehtiä käsittelemään asiaa. Käsikirjoituksesta löytyisi varmasti tilaa pienille hetkille, jolloin Katien identiteettiä voisi käsitellä paremmin, vaikka siitä ei tulisikaan juonen kannalta isoa asiaa.

On harmillista, ettei LHBTQ+ -teemoja käsitellä elokuvassa paremmin. Muine teemoineen siitä olisi voinut tulla hyvin herttainen. Elokuvassa käsitellään paljon sitä, millaista on olla outo ja erilainen. Elokuvassa koko perhe on outo, mutta kaikki vähän eri tavoilla. Ja koska perhe selkeästi hyväksyy Katien identiteetin, aiheesta olisi voinut puhua hyvinkin lämpimällä tavalla.

Muuten The Mitchells vs. The Machines toimii elokuvana kohtalaisen hyvin. Tarina on jännittävä, mutta onnistuu silti lämmittämään sydäntä. Sen huumori on välillä liian ”olen niin random” -meininkiä, joka saa pyöräyttämään silmiä. Youtube-klipit ja muut melkein irralliset jutut ovat tietyllä tapaa ajan kuvaa, mutta muutamankin vuoden päästä se ei välttämättä vetoa kehenkään huumorin takia. Se voi etäännyttää katsojaa paljon. Myös jotkut teemat, esimerkiksi tekoälyyn ja tietotekniikkaan liittyvät asiat, tuntuvat hieman pinnallisilta.

Parasta elokuvassa on ehdottomasti sen animaatiojälki. Se ei näytä samalta kuin kaikki Disneyn ja Pixarin elokuvat sen jälkeen, kun 3D-animointi yleistyi, vaan sillä on oma hurmaava tyylinsä. 

The Mitchells vs. The Machines on viihdyttävä ja mielenkiintoinen animaatioelokuva. Se herättää kiinnostuksen, koska sen maailma on yhtä aikaa karu ja värikäs. Se lupaa käsitellä ajankohtaisiakin teemoja, mutta jättää nämä teemat kuitenkin pinnalliseksi. Elokuvana se on katsomisen arvoinen, kunhan siltä ei odota mitään erityisen suurta tai maailmaa mullistavaa. Suomenkielinen dubbaus on myös taidokas.