Asiantuntijat: Syrjimätöntä mielenterveyshoitoa tarjottava myös ei-suomenkielisille LHBTQIA-ihmisille

Kuva: The Gender Spectrum Collection.

Muun muassa Setan, MIELI ry:n ja THL:n edustajat vaativat vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden erityistarpeiden tunnistamista mielenterveyshoidossa sekä parempaa saavutettavuutta mielenterveyshoidolle ja transterveydenhoidolle.

Kansanedustaja Eva Biaudet, THL:n tutkija Mercedesz Czimbalmos, Setlementtiliiton projektityöntekijä Hassen Hnini, sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Aleksi Jalava, MIELI ry:n toiminnankehittäjä Kristian Wahlbeck sekä Juho Aalto ja Pauliina Lukinmaa Setan kansainvälisten asioiden toimikunnasta vetoavat yhteisessä lausunnossaan siihen, että mielenterveyspalveluiden ja transterveydenhoidon on oltava saatavilla Suomessa myös ei-suomenkielisille sateenkaari-ihmisille.

Tällä hetkellä maahanmuuttaneiden transsukupuolisten henkilöiden on asiantuntijoiden mukaan usein aloitettava sukupuolenkorjaushoitonsa alusta Suomeen saavuttuaan. Asiantuntijat huomauttavat myös transpoliklinikan pitkittyneiden odotusaikojen aiheuttavan “valtavia psykologisia ongelmia”. Kehrääjä haastatteli helmikuussa turvapaikanhakijaa, jolta transterveydenhoito evättiin kokonaan: turvapaikanhakijana mies oli Tampereen yliopistollisen keskussairaalan TRANS-poliklinikan lausunnon mukaan oikeutettu vain kiireelliseen tai välttämättömään terveydenhoitoon, joihin transpolin palvelut eivät heidän mukaansa sisälly.

Terapiatakuu-kansalaisaloitteen myötä mielenterveyshoitoon pääsyn hankaluus on noussut laajalti julkiseen keskusteluun, mutta asiantuntijat nostavat esiin, ettei vähemmistöjen kohtaamia ongelmia hoidon piiriin pääsyssä ole otettu mukaan keskusteluun.

– Mielenterveysongelmat ovat edelleen yleinen ongelma maahanmuuttajien ja LHBTIQA+ -ihmisten keskuudessa. Jatkuva COVID-19-pandemia lisää entisestään ongelmia. Terveydenhoitohenkilökunnan osaamisen puute kieli- ja kulttuurierojen ymmärtämisessä ja kohtaamisessa pahentaa LHBTIQA+ -ryhmien tilannetta Suomessa, kertovat asiantuntijat yhteisessä lausunnossaan.

Sekä YK:n Kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030 että Suomen kansallisessa mielenterveysstrategiaan ja itsemurhien ehkäisyohjelmaan vuosille 2020–2030 on kirjattu, että psyykkistä terveyttä tullaan edistämään sekä sairauksia ennaltaehkäiseviä toimia tehostamaan. Jälkimmäisen ohjelman mukaan “[k]ehitetään kulttuurisensitiivisiä eli kielen ja kulttuurin mukaisia ehkäisyohjelmia ja kriisityötä yhdessä alkuperäiskansan, sateenkaariväestön ja muiden vähemmistöryhmien edustajien, väkivallan uhrien ja muissa kriisitilanteissa olevien [kanssa]”. Asiantuntijat vaativat muun muassa edellisiin toimintasuunnitelmiin vedoten intersektionaalista lähestymistapaa terveydenhuoltoon ja terveydenhuollon suunnitteluun:

– Vaadimme, että vähemmistöjen erityiset mielenterveyspalveluiden tarpeet otetaan vakavasti. Tarvitsemme kansallisen toimintasuunnitelman, jossa nimetään konkreettiset tavoitteet tilanteen parantamiseksi. Toimintasuunnitelma on sisällytettävä mielenterveyspalvelujen suunnitteluun ja tarjoamiseen osana kansallista Sote-uudistusta.

Psykoterapian saavutettavuuteen vaikuttaa myös psykoterapian maksullisuus sekä psykoterapeuttikoulutuksen normatiivisuus. Asiantuntijoiden mukaan psykoterapeuttikoulutuksessa heteroseksuaaliset suhteet ja asiakkaat ovat tällä hetkellä lähtökohtana. Yliopistojen järjestämä psykoterapeuttikoulutus ei ole kaikille saavutettavaa; esimerkiksi Helsingin yliopisto kertoo koulutuksen kokonaishinnaksi koulutusohjelmasta riippuen noin 25 000 – 60 000 euroa. Asiantuntijat peräänkuuluttavatkin koulutuksen maksuttomuutta sekä psykoterapeuttien moninaisuuden lisäämistä ja tukemista:

– Koulutusta seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta, kielellisistä ja kulttuurisista eroista on sisällytettävä tuleviin koulutusohjelmiin. Yksilöitä, joilla on monipuolinen kielitaito ja valtaväestöstä eroava kulttuuritausta, on kannustettava hakeutumaan terapeutin ammattiin.