Arvio: Piin seikkailut cismaailmassa on keskinkertainen sarjakuva transihmisten kokemista arkisista kohtaamisista ja tilanteista

Arvio: Piin seikkailut cismaailmassa on keskinkertainen sarjakuva transihmisten kokemista arkisista kohtaamisista ja tilanteista

Kuva: Täysi käsi Oy

Sarjakuvataiteilija Pii Anttosen esikoisteos Piin seikkailut cismaailmassa koostuu verkkosarjakuvan sarjakuvastripeistä. Niissä käsitellään sekä transihmisten elämää että sukupuolibinäärin ympärille rakentuneen yhteiskunnan tuomia haasteita.

Kotimaisia sarjakuvia Anttosen transihmisten elämästä nyky-Suomessa on tehty vähän. Pii Anttonen aloitti oman uransa verkossa. Anttosen sarjakuvablogi Piin seikkailut cismaailmassa perustettiin vuonna 2017, ja viime vuonna osa näistä stripeistä koottiin yksiin kansiin. Piin seikkailut cismaailmassa on kokoelma yksinkertaisia 2–3 ruudun sarjakuvastrippeja, joissa Piin sarjakuva-minä kohtaa transfobisia ja homofobisia tilanteita. Valitettavasti sekä transrepresentaatio että vitsien taso on yksinkertaista ja aiheeseen perehtyneelle turhan tuttua.

Anttosen piirrostyyli on hyvin yksinkertainen, ja sen kehitystä voi seurata kirjan edetessä. Anttosen viiva on välillä epätasainen, ja toistuva asettelu ja tyyli ei pidä mielenkiintoa teokseen yllä kovin hyvin. Myös puhekuplien sommittelu on välillä vähän sinne tänne. Taustat vaihtelevat valkoisesta tyhjyydestä erikoisiin epäsymmetrisiin muotoihin. Tämä nojaa hyvin vahvasti strippisarjakuvan perinteeseen, jossa sekä yksinkertaiset hahmot että taustat ovat avain nopeaan tuotantoon. Mikä on charmikasta sanomalehdessä, ei kuitenkaan aina ole sellaista albumimuodossa.

Vitsien sisältö on vaihtelevaa. Osa vitseistä on nokkelia sananvääntöjä, toisissa taas esitetään transsukupuolisten, ja Anttosen tapauksessa spesifisti muunsukupuolisen transnaisen, kohtaamia hankaluuksia Suomessa. Näissä stripeissä Piin seikkailut cismaailmassa on parhaimmillaan, ja niistä huokuvat aidot kokemukset, jotka ovat turhauttavan tuttuja monille meistä. Turhauttavaa on myös määrä vähemmän toimivia vitsejä, jotka nojaavat joko laimeisiin punchlineihin, tai ne ovat niin vahvaa puujalka- kategoriaa, että niiden luulisi tulevan koululaisen vitsikirjasta. Tämä tekee sarjakuvan lukukokemuksesta hyvin töksähtelevän – välillä tulee muutaman hyvän stripin putki, sitten taas ollaan puujalkavitsien ja kiusallisten punchlinejen maailmassa.

Olen kuitenkin iloinen, että Piin seikkailut cismaailmassa on julkaistu tässä muodossa. Tällaisia sarjakuvia ei ole juuri julkaistu Suomessa, ja nostan tästä hattua Täysi käsi -kustantamolle ja Anttoselle. Piin seikkailut cismaailmassa ei ole kovinkaan ihmeellinen teos, eikä se tarjonnut minulle juuri mitään, mutta jokaisen tällaisen sarjakuvan olemassaolo ja saatavuus kirjakaupoista on juhlistettava asia.