Arion Raudes räppää rajoista ja rankoista kokemuksista

Kehrääjä haastatteli rap-artisti Arion Raudesta uudesta musiikista, sekä kokemusten käsittelystä kirjoittamisen keinoin. Raudes kertoo olevansa rap-artistin lisäksi transaktivisti. Transteemat ovat vahvasti läsnä hänen lyriikassaan, joissa hän käsittelee myös muita, vakaviakin aiheita. 

Ura käyntiin pakonomaisella kirjoittamisella

Raudes osallistui vuonna 2019 Big Brother televisio-ohjelmaan. Kokemukset ohjelman kuvauksissa olivat rankkoja eikä niiden käsittely ollut helppoa.

– Mulla meni tosi huonosti BB:n jälkeen. Olin tosi traumatisoitunut ja mulla diagnosoitiin PTSD, Raudes kertoo.

– Minulla oli niin paha olla että tuntui et mun on pakko kirjoittaa tätä ulos itsestäni. Tuntui että ainoita tapoja mulla pysyä tässä maailmassa oli kirjoittaa sitä ulos. Se oli aika kauheeta aikaa kyllä.

Raudes kävi samaan aikaan terapiassa, ja siitä oli hänelle hyötyä. Paha olo kuitenkin seurasi terapian ulkopuolellekin ja sen käsittelemistä varten hän tarvitsi uusia keinoja, joten hän alkoi kirjoittaa. Aluksi ideana oli kirjoittaa pidempi teos, mutta hetken päästä Raudes huomasi kirjoittavansa jotakin, joka muistutti lyriikkaa. Oli aika ryhtyä treenaamaan räppäämistä.

Tärkeä kulmakivi Raudeksen rap-uran alussa oli Narttu Live (työnimi) -esiintyminen. Ohjaajan visiona oli, että esiintyjätkin pääsivät toteuttamaan produktiossa unelmiaan.

– Sanoin että haluaisin esittää mun räppii, ja samalla tuoda näkyväksi sukupuolimatkaani. Olin ymmärtänyt niihin aikoihin et mä oon transmaskuliini ja tullut myös julkisesti ulos sen kanssa.

Lyriikkaa rajojen vetämisestä

Raudeksen uusi kappale, 200 euroa, kertoo myös vaikeista kokemuksista transsukupuolisena.

– Se kumpuaa mun toisesta traumasta. Se kertoo henkisestä väkivallasta, ja siitä miten sen takia että joku on sulle biologista sukua, se voi luulla et sillä on niin paljon valtaa suhun että se voi määritellä mitä sä oot ja mitä sä et oo, Raudes toteaa.

– Täähän on se tilanne minkä olen tajunnut, joka on itse asiassa tosi yleistä monilla transihmisillä ja muutenkin queer-ihmisillä: esimerkiksi joku vanhempi tai sukulainen sanoo että et sinä oo tollanen, kyl mä sut tunnen, toi on vaan joku vaihe. Se kertoo tän tyyppisestä tilanteesta.

Vaikka lyriikat perustuvat omiin kokemuksiin, on Raudes pystynyt ottamaan niihin myös etäisyyttä. Asioista on helpompi kirjoittaa, kun ne ovat jäsentyneet mielessä ajan ja käsittelyn myötä.

– Mulla on ollut hyvin lähellä semmoisia ihmisiä jotka eivät ole hyväksyneet sitä et mä oon queer ja että mä oon trans, Raudes kuvailee.

– Nyt pystyn tuottamaan sen maailmaan ja siitä voi ehkä olla muille ihmisille vertaistukea. Ainakin toivon että jollekin voi tulla semmonen olo jos on kokenut jotain samantyyppisiä kokemuksia että “Hei, mä en oo yksin.”

Raudeksen kappaleiden taustalla on asioita, jotka koskettavat häntä syvältä.

– Biisihän tulee siitä et joku asia on jotenki erikoinen. Että on tapahtunut jotain ihmeellistä. Joko siis kamalaa ihmeellistä tai ihanaa ihmeellistä.

Kuuntelen kappaleen. Biitti on tanssittava, mutta synkkä. Se menee ihon alle ja puhujan ääni esittää biisiä tunteella. Lyriikat kuvaavat tapahtumia, jotka joistakin cissukupuolisista perheenjäsenistä ehkä tuntuvat normaaleilta: kiistetään lapsen tai nuoren identiteetti ja laitetaan rahaa lahjaksi. Henkinen väkivalta sivuutetaan näennäisen tuen alle. 

Raudes halusi kappaleen äänimaailmaan karuutta ja voimaa.

– Kun mä kerron siitä tilanteesta niin mä olen jo päässyt sen yli, hän sanoo.

Kokemukset ovat vielä hänen mukanaan, mutta nyt hän pystyy hyväksymään ne osaksi menneisyyttään.

– Mun puhujaääni on aika rauhallinen ja rajansa tietävä. Vaikka se puhuu siitä traumaattisesta kokemuksesta se tietää, että näin ei olisi saanut tapahtua ja tässä on mun raja ja sitä ei saa ylittää.

Musiikkia transihmisille 

Raudes kertoo miettineensä kohderyhmäänsä paljon. Hän tekee musiikkia ensisijaisesti toisille trans- ja muunsukupuolisille ihmisille, ja laajemmin queer-ihmisille ja liittolaisille.

– Koen että on myös tärkeää puhua heille jotka eivät vielä lähtökohtaisesti ymmärrä, hän sanoo.

– Pääsen toteuttamaan itseäni parhaiten puhumalla niille ihmisille jotka ehkä jo on lähtökohtaisesti tosi kiinnostuneita niistä aiheista mitä mä käsittelen.

Muut transihmiset ovat Raudekselle voimavara.

– On tosi tärkeetä saada sitä voimaantumista ja jakaa sitä voimaa. Myös omien kesken.

Trans representaatiota on räpissä jonkin verran, mutta enemmänkin voisi olla.

– Olisi ihana olla mukana siinä luomassa sitä [representaatiota].

Asennemuutoksia etsimässä

Keskustelemme myös suomenkielisestä rap-musiikista yleisellä tasolla. Keskustelussa nousee esille vastaanasettelu rap-musiikin juurista Yhdysvalloissa Mustien ja ruskeiden ihmisten äänenä, ja siitä ketkä tekevät rap-musiikkia Suomessa.

– Puhutaan jostain Suomen skenestä, niin siellähän vaikka kuinka pitkään ollu valkoset cismiehet kertomas jotain pippelijuttuja. Ne jutut on ollu tosi semmosia seksistisiä, naisia objektisoivia ja alentavia., Raudes kärjistää.

– Must tuntuu et se on enemmän Suomessa sitä et nimenomaan sellanen ryhmä jolla on jo muutenkin ollut sitä ääntä täs yhteiskunnassa on sit käyttänyt sitä eniten myös räpissä. Mä luulen et se on osin myös vaikuttanut siihen minkä takia vasta nyt alkaa tulla muitakin kuin cismiehiä suomiräppiin, koska se on voinut monelle olla ulossulkevaa, et ei oo pystynyt näkemään itseään siellä yhtenä artistina.

Tietysti kärjistyksen ulkopuolelle jää myös suomiräpin klassikoita, joissa otetaan kantaa muun muassa luokkayhteiskuntaan, sekä uudempia tekijöitä, jotka ovat mukana laajentamassa suomalaisen rap-musiikin kattausta. 

Esimerkiksi Matriarkaatti tekee tosi paljon duunii ja Adikia on puhunu siitä paljon, rap-skenen epätasa-arvosta, Raudes huomauttaa.

Rap-duo Matriarkaatti myös työskentelee nostaakseen esille artisteja, jotka eivät ole cis-miehiä.

– Toivon että kehitys kehittyy Suomessa myös siihen et rap voi oikeesti olla monen vähemmistön ääni, Raudes esittää.

– Toki sen äänen pitää nyt näkyä, jumalauta, muuallakin kuin vaan räpissä. Et se nyt ei riitä et meil on räpissä kiva representaatio ja muuten yhteiskunnassa ei. Mutta ehkä räp voi olla osana sitä muutosta, mä ainakin toivoisin.

Uutta tulossa 

Tällä hetkellä Raudes haluaa tehdä niin paljon musiikkia kuin pystyy. Vaikka seuraava kappale on synkkä, hänellä on työn alla musiikkia myös kevyemmistä aiheista, esimerkiksi rakkaudesta. Omakustanteisuus rajoittaa luovuutta rahallisesti, sillä tuottaminen ei ole ilmaista. 

Palo keikkalavoille ja studioon on kuitenkin kova.

– Tuntuu et nyt oon löytänyt asian jota mä haluan tehdä ja josta mä nautin ihan sikana, ja sitten mua just kiinnostaa se et miten siinä pystyy kehittyy.

Arion Raudes – 200 euroa julkaistaan marraskuun lopulla.