Älä riko urheilua -kampanja on ihmisoikeuksien asialla

Kuvitus: Aliina

Tammikuussa järjestetyssä Urheilugaalassa koettiin vaikuttava hetki, kun punaiseksi valaistulle  lavalle astui joukko urheilijoita, jotka julistivat ihmisoikeuksien kuuluvan urheilun ytimeen. Kyseinen kannanotto oli osana Ihmisoikeusliiton Älä riko urheilua -kampanjaa, joka aloitettiin syksyllä 2021. Kampanjassa vaaditaan monien ihmisryhmien, kuten vammaisten, lasten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä ruskeiden ja mustien ihmisten ihmisoikeuksien turvaamista urheilun parissa. Kampanjan innoittamana Kehrääjä haastatteli kahta avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluvaa urheilijaa heidän omista kokemuksistaan.

Kolmiloikkaaja Senni Salminen on yksi Älä riko urheilua -kampanjan kahdeksasta kampanjakasvoista. Salminen kertoo saaneensa pelkästään positiivisia yhteydenottoja kampanjaan liittyen, sitä on pidetty kiinnostavana ja tärkeänä. Salminen kuitenkin toteaa, ettei epäkohtiin puuttuminen tulisi olla itse vähemmistöjen hartioilla:

“Tässä meidän kampanjassa nostettiin oikeestaan kaikkia ihmisoikeuksia esille, mutta tavallaan siinäkin peräänkuulutettiin sitä, että sen ei pitäisi olla vähemmistöjen harteilla. Jos mietitään urheilumaailmaa, niin sieltä vastuutahoilta ja lajiliitoilta tulisi tarjota koulutuksia vaikka valmentajille niin että tiedetään, miten sitten käyttäydytään vaikka semmosissa [homofobisissa] tilanteissa.”

Salminen huomauttaa, että aina tarkoituksena ei ole välttämättä loukata, vaan homofobiset kommentit ja vitsit voivat johtua ajattelemattomuudesta tai muotoutua stereotypioiden pohjalta:

“Mun mielestä, tai just mitä oon itse nähnyt ja ollut siinä urheilumaailmassa, siellä ei välttämättä edes tarkoiteta jotain pahalla, mutta siellä ei vaan ole mitään hajua et mitä on soveliasta sanoa ja mitä ei.”

Naisten jalkapallomaajoukkueessa ja Tottenham Hotspurissa maalivahtina pelaavalle Tinja-Riikka Korpelalle omasta seksuaalisuudesta julkisesti kertominen ei ole ollut aina helppoa:

“Ei ole ollut mitenkään itsestäänselvyys todellakaan aina, että oon paljon sen kanssa paininut, että haluanko mä tulla kaapista julkisesti ja mitä mä haluan puhua ja mitä en. Että oikeastaan aika pitkään mä olin niinku tonne mitä mä sanoisin reilusti yli parikymppiseks et en hirveesti puhunut asioistani julkisesti.”

Nykyään Korpela on tyytyväinen siihen, että on tullut kaapista ulos. Päätös julkisesta ulostulosta syntyi itse asiassa tyttöystävän aloitteesta:

“Jotenkin sitten [tyttöystäväni] Emilia sai sitten mut tajuamaan, että noniin hyvänen aika miksi mä haluaisin jotain piilotella. En todellakaan, vaan päinvastoin haluan olla ylpeästi sitä mitä olen ja sitä viestiä haluan sitten niinku kaikille muillekin jakaa. Tässä menee tosiaan tyttöystävälle kiitos, että sai mut tajuamaan. Koska mä kuitenkin olen luonteeltani sellainen, että olen avoin kaikissa muissa asioissa ollut aina ja halunnut olla rehellinen ja ylpeä siitä mitä oon, että oon urheilija ja oon jalkapalloilija.”

35-vuotias Korpela toivoo, että asenteet ovat muuttuneet niistä ajoista kun hän oli itse lapsi ja nuori:

“Olihan sillon eri aika, jos mä mietin sitä omaa nuoruutta, teini-ikää, milloin näitä asioita alkoi itse miettimään. Niin olihan se silloin aika selkeää, että ei näistä puhuttu ja sitten kun aikanaan omille vanhemmille kerroin, niin ihan selkeästi se oli niiltäkin alussa sellainen että ei tästä kyllä sitten puhuta, ja semmoinen tosi inhottava.”

Nykyään Korpelan vanhemmat ovat täysin hyväksyneet hänen seksuaalisuutensa eikä hän ole kokenut paljoakaan syrjintää tai homofobista käytöstä. Älä riko urheilua -kampanjaa Korpela kiittelee ja kertoo kaivanneensa juuri tällaisia ulostuloja  omassa nuoruudessaan:

“Siistiä nähdä, että sinne on lähtenyt paljon tunnettuja urheilijoita mukaan. Se on niin tärkeä se meidän sanoma, kuitenkin me ollaan esikuvia.  Niinkun mä sanoin että jos mä olisin ite teininä nähnyt jonkun tämmösen kampanjan jossa jotain mun ihailemia urheilijoita ja että ne on tota mieltä niin se olis ollu niin tärkeetä. Ja just olisin tajunnut sen, että me saadaan kaikki olla sellaisia kun me ollaan ja et me ollaan tärkeitä.”

Sekä Salminen että Korpela nostavat erikseen esiin homofobian ilmenemisen poikien ja miesten urheilussa. Salminen arvelee homottelua ja pukukoppipuhetta esiintyvän vielä enemmän poikien ja miesten urheilussa naisurheiluun verrattuna. Korpela kertoo selvinneensä vähällä mitä tulee seksuaalisuuden perusteella syrjimiseen:

“Tietysti se, että on nainen ja kuitenkin olen tällaisessa lajissa jossa totuus on se, että homoseksuaaleja on aika paljon niin varmasti se vaikuttaa. Olisi ihan eri asia, jos olisin miesjalkapalloilija, että silleen olen tottakai etuoikeutettu.”

Älä riko urheilua -kampanjan omilla sivuilla kerrotaan kampanjan olevan “maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen ja ensimmäinen kattavasti urheilun ihmisoikeuksia käsittelevä kampanja Suomessa”. Jutun julkaisuhetkellä kampanjaa on sitoutunut tukemaan jo 56 urheilujärjestöä, 167 urheiluseuraa ja 39 kansalaisjärjestöä. Työ ihmisoikeuksien puolesta jatkuu vaikuttavista luvuista huolimatta yhä. Kuten Urheilugaalan lavallakin kehotettiin, rikotaan yhdessä ennakkoluuloja, ei urheilua.